1"Olisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt! Tapaisin sinut ulkona, suutelisin sinua, eikä kukaan halveksisi minua.
2Johdattaisin sinut, veisin äitini taloon, ja hän neuvoisi minua. Antaisin mausteviiniä juodaksesi, granaattiomenani mehua."
3Hänen vasen kätensä on pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.
4Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa.
5Kuka tuolla tulee erämaasta rakkaaseensa nojaten? "Omenapuun alla sinut herätin. Siellä sai sinut äitisi kerran, siellä sai sinut synnyttäjäsi.
6Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, ankara kuin helvetti on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on polttava liekki.
7Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksittaisiin."
8"Meillä on pieni sisko, jolla ei ole vielä rintoja. Mitä teemme siskollemme sinä päivänä, jona häntä kositaan?
9Jos hän on muuri, rakennamme sen päälle hopealinnan. Jos hän on ovi, suljemme sen setrilaudoilla."
10"Minä olen muuri, ja rintani ovat kuin tornit; vaan nyt olen hänen silmissään kuin se, joka löysi rauhan."
11"Salomolla on viinitarha Baal-Haamonissa. Hän on jättänyt viinitarhan vartijoiden huostaan. Sen hedelmistä mies tuo tuhat hopeasekeliä.
12Viinitarhani on omassa hallussani. Sinulle, Salomo, tulkoot ne tuhat, ja sen hedelmän vartijoille kaksisataa."
13"Sinä puutarhani asukas, toverit kuuntelevat ääntäsi. Anna minunkin kuulla sitä."
14"Riennä, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura balsamivuorille."