1Kerran Simson meni Gazaan. Hän näki siellä porton ja meni hänen luokseen.
2Kun gazalaisille kerrottiin, että Simson oli tullut sinne, he piirittivät talon ja väijyivät häntä koko yön kaupungin portilla. He olivat koko yön hiljaa ja tuumailivat: ”Odotamme aamunkoittoon asti ja sitten surmaamme hänet.”
3Simson makasi puoliyöhön asti. Puolenyön aikaan hän nousi, tarttui kaupunginportin oviin ja molempiin pihtipieliin, tempaisi ne salpoineen paikoiltaan, asetti hartioilleen ja vei ylös Hebronin lähellä olevan vuoren laelle.
4Jonkin ajan kuluttua Simson rakastui Soorekin laaksossa erääseen naiseen, jonka nimi oli Delila.
5Filistealaisten ruhtinaat tulivat naisen luo ja sanoivat hänelle: ”Viekoittele hänet ja ota selvää, mihin hänen suuri voimansa perustuu ja miten voisimme voittaa hänet, että saisimme hänet sidotuksi ja nöyryytetyksi. Palkaksi jokainen meistä antaa sinulle tuhat sata hopeasekeliä.”
6Delila sanoi Simsonille: ”Kerro minulle, mihin sinun suuri voimasi perustuu ja millä sinut voidaan sitoa ja nöyryyttää.”
7Simson sanoi hänelle: ”Jos minut sidotaan seitsemällä tuoreella jänteellä, jotka eivät ole kuivuneet, minä tulen heikoksi ja olen kuin kuka tahansa ihminen.”
8Niin filistealaisten ruhtinaat toivat naiselle seitsemän tuoretta jännettä, jotka eivät olleet kuivuneet, ja niillä hän sitoi Simsonin.
9Huoneeseen oli piiloutunut miehiä väijymään. Hän sanoi Simsonille: ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” Silloin Simson katkaisi jänteet, niin kuin katkeaa tulen kärventämä rohdinlanka, eikä hänen voimansa salaisuus paljastunut.
10Delila sanoi Simsonille: ”Sinä olet pitänyt minua pilkkanasi ja puhunut minulle valheita! Ole nyt hyvä ja kerro minulle, miten sinut voidaan sitoa.”
11Simson sanoi hänelle: ”Jos minut sidotaan lujasti uusilla köysillä, joita ei ole käytetty työssä, minä tulen heikoksi ja olen kuin kuka tahansa ihminen.”
12Niinpä Delila otti uudet köydet, sitoi hänet niillä ja sanoi hänelle: ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” Taas huoneessa oli miehiä väijyksissä. Mutta Simson katkaisi köydet käsivarsiensa ympäriltä kuin langan.
13Delila sanoi Simsonille: ”Tähän asti olet pitänyt minua pilkkanasi ja puhunut minulle valheita. Kerro minulle, miten sinut voidaan sitoa.” Simson sanoi hänelle: ”Kutomalla pääni seitsemän palmikkoa kankaan loimiin.”
14Delila löi ne lujaan iskulastalla ja sanoi: ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” Silloin Simson heräsi unestaan ja repäisi irti iskulastan ja loimet.
15Delila sanoi hänelle: ”Kuinka sinä saatat sanoa: ’Minä rakastan sinua’, vaikka et ole antanut minulle sydäntäsi? Jo kolme kertaa olet pettänyt minut etkä ole kertonut minulle, mihin suuri voimasi perustuu.”
16Kun Delila joka päivä ahdisti Simsonia sanoillaan ja painosti häntä, Simson kiusaantui kuollakseen,
17avasi hänelle koko sydämensä ja sanoi: ”Partaveitsi ei ole milloinkaan koskettanut päätäni, sillä minä olen Jumalan nasiiri äitini kohdusta asti. Jos hiukseni ajetaan, voimani poistuu minusta ja minä tulen heikoksi ja olen kuin kaikki muutkin ihmiset.”
18Silloin Delila näki, että Simson oli avannut hänelle koko sydämensä. Hän lähetti kutsumaan filistealaisten ruhtinaat ja käski sanoa heille: ”Tulkaa nyt, sillä hän on avannut minulle koko sydämensä.” Niin filistealaisten ruhtinaat tulivat Delilan luo rahat mukanaan.
19Delila nukutti Simsonin syliinsä ja kutsui miehen, joka leikkasi pois Simsonin seitsemän palmikkoa. Sitten Delila alkoi kiusata Simsonia, kun tämän voimat olivat kadonneet.
20Delila sanoi: ”Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” Simson heräsi unestaan ja ajatteli: ”Minä selviydyn tästä niin kuin aina ennenkin ja ravistan siteeni pois.” Mutta hän ei tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä.
21Filistealaiset ottivat hänet kiinni ja puhkaisivat hänen silmänsä. He veivät hänet alas Gazaan, kytkivät hänet vaskikahleisiin, ja hänen piti vääntää jauhinkiviä vankilassa.
22Mutta hänen hiuksensa alkoivat jälleen kasvaa, sen jälkeen kun ne oli ajeltu.
23Sitten filistealaisten ruhtinaat kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Daagonille ja iloitsemaan. He sanoivat: ”Meidän jumalamme on antanut vihollisemme Simsonin käsiimme.”
24Kun filistealaiset näkivät Simsonin, he ylistivät jumalaansa ja sanoivat: ”Meidän jumalamme on antanut käsiimme vihollisemme, maamme hävittäjän, joka surmasi meistä niin monta.”
25Kun he olivat tulleet hilpeälle tuulelle, he sanoivat: ”Kutsukaa Simson huvittamaan meitä.” Niin Simson noudettiin vankilasta, ja hän hauskuutti heitä. Kun hänet oli asetettu seisomaan pylväiden väliin,
26hän sanoi palvelijalle, joka piti kiinni hänen kädestään: ”Päästä minut tunnustelemaan pylväitä, joiden varassa rakennus on, että voin nojata niihin.”
27Rakennus oli täynnä miehiä ja naisia, ja siellä olivat myös kaikki filistealaisten ruhtinaat. Katolla oli lisäksi noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simson hauskuutti heitä.
28Silloin Simson huusi avukseen Herraa ja sanoi: ”Herra Jumala, muista minua ja vahvista minua vielä tämän kerran, oi Jumala, että saisin kostetuksi filistealaisille molemmat silmäni yhdellä kertaa!”
29Sitten Simson tarttui molempiin rakennusta kannattaviin keskipylväisiin, toiseen oikealla ja toiseen vasemmalla kädellään, ja nojautui niitä vasten.
30Simson sanoi: ”Menköön oma henkeni yhdessä filistealaisten kanssa!” Ja hän taivutti pylväitä niin voimakkaasti, että rakennus luhistui ruhtinaiden ja kaiken sisällä olevan kansan päälle. Niitä, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän oli surmannut eläessään.
31Sitten hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe kävivät hakemassa hänet ja hautasivat hänet Soran ja Estaolin välille hänen isänsä Maanoahin hautaan. Simson oli ollut Israelin tuomarina kaksikymmentä vuotta.