1Efraimin vuoristossa oli mies nimeltä Miika.
2Hän sanoi äidilleen: ”Se tuhat sata sekeliä hopeaa, joka sinulta vietiin ja jonka tähden sinä lausuit kirouksen minun kuulteni, se hopea on minulla. Minä sen otin.” Silloin hänen äitinsä sanoi: ”Sinä olet Herran siunaama, poikani.”
3Miika antoi ne tuhat sata sekeliä hopeaa takaisin äidilleen, ja hänen äitinsä sanoi: ”Minä pyhitin tämän hopean kokonaan Herralle. Nyt minä annan sen takaisin sinulle valetun jumalankuvan teettämistä varten.”
4Kun Miika oli antanut hopean takaisin äidilleen, tämä otti kaksisataa sekeliä hopeaa ja antoi sen kultasepälle, joka teki siitä valetun jumalankuvan. Se oli siitä lähtien Miikan talossa.
5Tällä miehellä, Miikalla, oli siis epäjumalan temppeli, ja hän teetti kasukan sekä kotijumalia ja vihki yhden pojistaan itselleen papiksi.
6Siihen aikaan Israelissa ei ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin hänen omasta mielestään oli oikein.
7Juudan suvulle kuuluvassa Juudean Beetlehemissä asui muukalaisena eräs nuori leeviläinen mies.
8Tämä mies lähti siitä kaupungista, Juudean Beetlehemistä, asuakseen jossakin, mistä vain löytäisi paikan. Tietä kulkiessaan hän tuli Efraimin vuoristoon, Miikan talolle asti.
9Miika kysyi häneltä: ”Mistä sinä tulet?” Mies vastasi: ”Minä olen leeviläinen Juudean Beetlehemistä ja kuljeskelen löytääkseni paikan, missä asua.”
10Miika sanoi hänelle: ”Asu minun luonani. Ole minulle isä ja pappi, niin minä annan sinulle vuosittain kymmenen hopeasekeliä sekä vaatetuksen ja elatuksen.” Niin leeviläinen tuli
11ja suostui asumaan hänen luonaan. Ja tämä nuori mies oli Miikalle kuin yksi hänen pojistaan.
12Miika asetti leeviläisen virkaan, ja niin nuoresta miehestä tuli hänen pappinsa, ja hän jäi Miikan taloon.
13Silloin Miika sanoi: ”Nyt minä tiedän, että Herra tekee minulle hyvää, koska minulla on pappina leeviläinen.”