1Suuhilainen Bildad vastasi Jobille:
2”Kuinka kauan sinä tuollaisia puhelet? Suusi sanat ovat kuin raju tuuli.
3Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
4Ehkä lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, ja hän hylkäsi heidät heidän rikkomuksensa valtaan.
5Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
6jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti herää avuksesi ja saattaa entiselleen vanhurskautesi asunnon.
7Vaikka alkusi on vähäinen, lopulta kasvat hyvin suureksi.”
8”Kysypä aikaisemmalta sukupolvelta; tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
9Mehän olemme eilisen lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
10He opettavat sinua, puhuvat sinulle, tuovat julki sanat sydämestään.
11Kasvaako papyrus siellä, missä ei ole rämettä? Nostaako ruoko varttaan siellä, missä ei ole vettä?
12Kun se vielä versoo eikä ole valmista korjattavaksi, se kuivettuu ennen kaikkia muita kasveja.
13Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Jumalattoman toivo katoaa.
14Hän panee turvansa seittiin, etsii tukea hämähäkinverkosta.
15Hän nojaa taloonsa, mutta se ei pysy pystyssä, hän pitää siitä kiinni, mutta se ei kestä.
16Hän kasvaa rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
17Hänen juurensa kietoutuvat kiviröykkiöön, hän kiinnittää katseensa kiviseen taloon.
18Kun hänet hävitetään asuinsijaltaan, se kieltää hänet: ’En ole sinua nähnytkään.’
19Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.”
20”Ei Jumala hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijöiden käteen.
21Vielä hän täyttää suusi naurulla ja huulesi riemuhuudolla.
22Sinun vihamiehesi puetaan häpeään, eikä jumalattomien majaa enää ole.”