1Sitten naamalainen Tsoofar lausui:
2”Tuohon minun ajatukseni vaativat vastaamaan, moisesta mieleni kuohuu.
3Häpäisevää nuhdetta minun täytyy kuunnella, mutta henkeni ja ymmärrykseni antaa minulle vastauksen.
4Etkö sitä tiennyt jo vanhastaan, eikö ole ollut tiedossa siitä asti, kun ihminen asetettiin maan päälle,
5että jumalattomien riemu loppuu lyhyeen ja riettaan ilo kestää vain hetken.
6Vaikka hän ulottuisi taivaaseen asti ja hänen päänsä koskettaisi pilviä,
7hän kuitenkin katoaa ainiaaksi oman ulosteensa tavoin. Ne, jotka näkivät hänet, kysyvät: ’Missä hän on?’
8Unen lailla hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, hän häipyy kuin öinen näky.
9Silmä, joka näki hänet, ei enää näe häntä, eikä hänen asuinsijansa häntä enää havaitse.
10Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen käsiensä on luovuttava omaisuudesta.
11Hänen luunsa olivat täynnä nuoruuden voimaa, mutta nyt se on vaipunut multaan hänen kanssaan.”
12”Jos paha maistuu makealta hänen suussaan, hän kätkee sen kielensä alle.
13Hän säästelee sitä eikä siitä luovu vaan pysyttää sen keskellä suulakeaan.
14Tämä ruoka muuttuu hänen vatsassaan: siitä tulee kobran myrkkyä hänen sisällään.
15Hän nieli rikkautta, mutta hänen on oksennettava se pois. Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastaan.
16Kobran myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
17Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunajan ja kerman virtoja ja jokia.
18Vaivannäkönsä tulokset hänen on annettava pois, hän ei saa niistä itse nauttia. Voittamastaan rikkaudesta hän ei voi iloita.
19Hän murskasi köyhät ja jätti heidät virumaan, hän ryösti itselleen talon, jota hän ei ollut rakentanut.
20Milloinkaan hän ei ole ollut sisimmässään tyytyväinen, mutta hänen himoitsemansa tavara ei häntä pelasta.
21Mikään ei säilynyt hänen ahminnaltaan, sen tähden hänen hyvinvointinsa ei kestä.
22Yltäkylläisyytensä runsaudessa hänellä on hätä, häneen iskevät kaikkien kurjien kourat.
23Kun hän on täyttämässä vatsaansa, Jumala lähettää hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sota-aseittensa sataa hänen päälleen.
24Jos hän pakenee rauta-aseita, hänet lävistää vaskijousen nuoli.
25Kun hän vetää nuolen selästään, hänen sappensa läpi käy salama. Kauhut valtaavat hänet,
26pilkkopimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta. Se tuhoaa, mitä on jäljellä hänen majassaan.
27Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28Minkä hän taloonsa kokosi, se menee menojaan vihan päivänä kuin tulvavedet.
29Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, Jumalan hänelle määräämä perintöosa.”