1Job vastasi:
2”Kuulkaa toki minun sanojani! Olkoon se teidän antamanne lohdutus!
3Olkaa kärsivällisiä minua kohtaan ja antakaa minun puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Kuinka en kävisi kärsimättömäksi!
5Kääntykää katsomaan minua, niin tyrmistytte ja panette käden suullenne.
6Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini.”
7”Miksi jumalattomat saavat elää, tulla vanhaksi, jopa lisätä mahtiaan ja rikkauttaan?
8Heidän lapsensa pysyvät vahvoina heidän kanssaan, jälkeläisensä heidän silmiensä alla.
9Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana, ei heihin osu Jumalan vitsa.
10Hänen sonninsa astuu eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä synnytä kesken.
11Poikansa he laskevat ulos kuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät iloisina.
12He virittävät lauluja rumpua ja lyyraa soittaen, he iloitsevat huilunsoitosta.
13He viettävät päivänsä onnessa, mutta hetkessä he laskeutuvat alas tuonelaan.
14Kuitenkin he sanovat Jumalalle: ’Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Mitä hyötyä meillä siitä on, että pyydämme häneltä apua?’
16Katso, heidän onnensa ei ole heidän omissa käsissään. Jumalattomien neuvo olkoon kaukana minusta.”
17”Kuinka usein sammuu jumalattomien lamppu, ja tavoittaako heidät onnettomuus, arpaosa, jonka Jumala jakaa heille vihassaan?
18Ovatko he kuin tuulen ajamat oljet, kuin akanat, jotka myrsky on temmannut mukaansa?
19Jumala muka säästää jumalattoman rangaistuksen hänen lapsilleen. Kostakoon hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20Nähköön hän tuhonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihaa.
21Sillä mitä hän välittää omaisistaan, jotka jäävät hänen jälkeensä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi?
22Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka korkeuden olennotkin tuomitsee?
23Toinen kuolee täydessä onnessaan, kaikin tavoin rauhassa ja levossa.
24Hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luittensa ydin on tuore.
25Toinen kuolee katkeralla mielellä saamatta maistaa onnea.
26Samalla tavoin he käyvät levolle maahan, ja madot peittävät heidät.
27Kuulkaa, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joiden avulla te yritätte tehdä minulle vääryyttä.
28Te sanotte: ’Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?’
29Ettekö ole kyselleet tien kulkijoilta? Ette voi tehdä tyhjäksi heidän todistustaan siitä,
30että paha säästetään onnettomuuden päivänä, vihan päivänä hänet viedään suojaan.
31Kuka syyttää häntä vasten kasvoja hänen pahasta vaelluksestaan? Kuka kostaa hänelle sen, mitä hän on tehnyt?
32Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuaan vaalitaan.
33Lempeitä ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessään, niin kuin hänen edelläänkin kulkeneita on lukematon joukko.
34Kuinka tarjoatte minulle noin turhaa lohdutusta? Vastauksistanne jää pelkkä petollisuus jäljelle.”