1Teemanilainen Elifas vastasi ja sanoi:
2”Vastaako viisas tuulesta temmatulla tiedolla, täyttääkö hän sisimpänsä itätuulella?
3Puolustautuuko hän puheella, josta ei ole hyötyä, ja sanoilla, jotka eivät auta?
4Sinähän teet tyhjäksi jumalanpelonkin ja häiritset hiljentymistä Jumalan edessä.
5Pahuutesi neuvoo suutasi, sinä valitset viekkaitten kielen.
6Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, en minä. Omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7Synnyitkö sinä ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennen kukkuloita?
8Oletko ollut kuulemassa Jumalan neuvonpitoa ja sieltä siepannut viisauden itsellesi?
9Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota mekin emme tuntisi?
10Onhan meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, iältään isääsikin vanhempi.
11Väheksytkö Jumalan lohdutuksia, sanaa, jonka hän puhui sinulle lempeästi?
12Miksi annat sydämesi kiihtyä, miksi silmäsi pyörivät?
13Sinähän käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät sanoja suustasi!
14Kuinka ihminen voisi olla puhdas, kuinka naisesta syntynyt vanhurskas!
15Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole hänen silmissään puhtaat,
16saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä kuin vettä.”
17”Kuuntele minua, minä ilmoitan sinulle, minä kerron, mitä olen nähnyt.
18Näin viisaat ilmoittavat eivätkä salaa, mitä ovat isiltään oppineet,
19niiltä, joille yksin maa oli annettu ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20’Jumalaton elää pelossa koko elämänsä ajan, ne harvat vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissaan, keskellä rauhaakin hävittäjä käy hänen kimppuunsa.
22Hän ei usko pääsevänsä pimeydestä, hänet on miekalle määrätty.
23Hän harhailee etsien leipää: missä sitä on? Hän ymmärtää, että hänelle on valmiina pimeyden päivä.
24Hätä ja ahdinko kauhistuttavat häntä, ne ryntäävät hänen kimppuunsa kuin kuningas, joka on valmiina hyökkäykseen,
25koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan, uhitteli Kaikkivaltiaalle
26ja ryntäsi häntä vastaan niska köyryssä, paksujen kilvenkupujensa suojassa.
27Vaikka hän peitti kasvonsa ihrallaan ja kasvatti lanteensa lihaviksi,
28asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua, jotka oli määrätty jäämään raunioiksi,
29ei hän rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyvää. Hänen tähkänsä eivät taivu maata kohden.
30Ei hän pääse pimeydestä, liekki korventaa hänen versonsa, Herran suun henkäyksestä hän häviää.
31Älköön hän luottako tyhjään – hän tulee pettymään. Hänen voittonsa häipyy tyhjiin.
32Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33Hän on kuin viiniköynnös, joka pudottaa raakileensa, kuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34Jumalattoman joukko on hedelmätön, tuli kuluttaa lahjustenottajan teltat.
35He kantavat sisällään tuhoa ja synnyttävät turmiota, heidän kohtunsa valmistaa petosta.’”