1Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Älä turmele". Daavidin psalmi.
2Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?
3Ei, vaan te hankitte sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa.
4Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valehtelijat äidin helmasta asti.
5Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka tukkii korvansa,
6ettei kuulisi lumoajan ääntä, taitavan lumoajan lumoussanoja.
7Jumala, särje hampaat heidän suustaan, Herra, murra nuorten leijonien raateluhampaat.
8Haihtukoot he tyhjiin kuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät.
9Olkoot he kuin etana, joka sulaa madellessaan, kuin vaimon keskoset, jotka eivät näe aurinkoa.
10Ennen kuin teidän patanne tuntevat orjantappuroista tulevan tulen allaan, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin.
11Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston. Hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.
12Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä. Totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä."