1Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi,
2kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon."
3Miksi kerskailet pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy joka päivä.
4Kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä.
5Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvää, valhetta enemmän kuin vanhurskauden puhumista. Sela.
6Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli.
7Sen tähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi. Hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut telttamajastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.
8Vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat hänelle:
9"Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanаan, vaan luotti suureen rikkauteensa ja vahvistui pahuudessaan."
10Mutta minä olen kuin viheriöivä öljypuu Jumalan huoneessa. Minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.
11Kiitän sinua iäti, että sen teit, ja odotan nimeäsi, sillä se on hyvä pyhiesi edessä.