Psalms 42
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.
2 Kuin peura ikävöi vesipuroille, niin sieluni ikävöi sinua, Jumala.
3 Sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin tulen ja minut nähdään Jumalan kasvojen edessä?
4 Kyyneleeni ovat ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on Jumalasi?"
5 Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
6 Miksi, sieluni, murehdit ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
7 Jumalani, sieluni on murheellinen minussa, sen tähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
8 Sinun koskiesi pauhussa syvyys huutaa syvyydelle. Kaikki kuohusi ja aaltosi käyvät ylitseni.
9 Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä laulan hänelle ja rukoilen elämäni Jumalaa.
10 Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet unohtanut minut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa vihollisen ahdistamana?"
11 Luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on Jumalasi?"
12 Miksi murehdit, sieluni, ja miksi olet minussa levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, kasvojeni apua, Jumalaani.