Psalms 39
1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi.
2 Sanoin: "Pidän vaelluksestani vaarin, etten tekisi kielelläni syntiä. Pidän suustani vaarin ja tukin sen, niin kauan kuin jumalaton on edessäni."
3 Olin vaiti, olin ääneti enkä puhunut siitä, mikä on hyvä, mutta tuskani yltyi.
4 Sydämeni hehkui rinnassani, kun huokailin. Minussa syttyi tuli, ja puhuin kielelläni.
5 Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja sitä, mikä päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoava minä olen.
6 Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit päiväni, ja elämäni on edessäsi kuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisovatkin. Sela.
7 Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.
8 Mutta nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.
9 Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua tyhmien pilkaksi.
10 Minä vaikenen enkä suutani avaa, sillä sinä sen teit.
11 Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn kätesi kuritukseen.
12 Kun sinä kuritat ihmistä synnin tähden rangaistuksilla, sinä kulutat hänen kauneutensa kuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.
13 Kuule rukoukseni, Herra, ota korviisi huutoni. Älä ole kuuro kyyneleilleni. Sillä minä olen muukalainen luonasi, vieras, kuten kaikki isänikin.
14 Käännä katseesi pois minusta, että ilahtuisin, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.