1Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan, minun kallioni. Älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä olet vaiti, joutuisi hautaan vaipuneiden kaltaiseksi.
2Kuule rukousteni ääni, kun sinua avuksi huudan, kun nostan käteni kaikkeinpyhintäsi kohti.
3Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijöiden kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus.
4Anna heille heidän tekojensa mukaan ja heidän tekojensa pahuuden mukaan. Anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, kosta heille, mitä he ovat tehneet.
5Sillä eivät he ota vaarin Herran töistä eivätkä hänen kättensä teoista. Hän kukistakoon heidät älköönkä heitä rakentako.
6Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut rukousteni äänen.
7Herra on voimani ja kilpeni. Häneen sydämeni turvasi, ja sain avun. Siitä sydämeni riemuitsee, ja veisuullani ylistän häntä.
8Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.
9Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi. Kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti.