Psalms 17
1 Daavidin rukous. Kuule, Herra, oikeaa asiaani, ota vaari huudostani, ota korviisi rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.
2 Sinulta tulee minulle oikeus, silmäsi katsovat sitä, mikä on oikein.
3 Koettelet sydäntäni, tarkkailet sitä yöllä, tutkit minua, mutta et löydä mitään. Mitä ajattelen, se ei tule suustani ulos.
4 Mitä ihmisten tekoihin tulee, pysyn huultesi sanassa ja varjellun väkivaltaisen poluilta.
5 Askeleeni pysyvät poluillasi, jalkani eivät horju.
6 Minä huudan avukseni sinua, sillä sinä vastaat minulle, Jumala. Kallista korvasi puoleeni, kuule puheeni.
7 Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat oikeaan käteesi.
8 Varjele minua kuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan
9 jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.
10 He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.
11 He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään lyödäkseen maahan.
12 Hän on kuin saalista himoitseva leijona, kuin nuori leijona, joka väijyy piilossa.
13 Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi sieluni jumalattomista.
14 Vapahda minut kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.
15 Minä saan nähdä kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni muotosi katselemisella.