1Baabelin virtojen rannoilla – siellä istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.
2Pajuihin, joita siellä oli, ripustimme lyyramme.
3Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä."
4Kuinka voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?
5Jos unohdan sinut, Jerusalem, unohda oikea käteni.
6Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.
7Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"
8Tytär Baabel, sinä häviöön tuomittu, autuas se, joka sinulle kostaa tekosi, minkä olet meille tehnyt!
9Autuas se, joka ottaa pienet lapsesi ja murskaa heidät kallioon!