1Sanoin: Kuulkaa, Jaakobin johtajat ja Israelin heimon ruhtinaat! Eikö teidän tulisi tuntea oikeus,
2teidän, jotka vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa, jotka raastatte ihmisten nahan heidän päältään ja lihan irti heidän luistaan?
3He syövät kansani lihan ja nylkevät nahan heidän päältään ja murskaavat heidän luunsa, paloittelevat kuin pataan, kuin lihan kattilaan.
4Kun he huutavat Herran puoleen, hän ei vastaa heille, vaan kätkee kasvonsa heiltä sinä aikana, koska he ovat tehneet pahoja tekoja.
5Näin sanoo Herra niitä profeettoja vastaan, jotka eksyttävät kansaani ja huutavat: "Rauha!", kun heidän hampaissaan on purtavaa, mutta julistavat pyhän sodan sille, joka ei anna mitään heidän suuhunsa.
6Sen tähden teille tulee yö näyistänne, pimeys ennusteluistanne. Aurinko laskee näiltä profeetoilta, ja päivä heiltä pimenee.
7Näkijät joutuvat häpeään, ja ennustelijat joutuvat pilkatuiksi. Kaikki he sulkevat suunsa, sillä Jumalan vastausta ei tule.
8Mutta minä olen todella täynnä voimaa, Herran Henkeä, tuomiota ja väkevyyttä ilmoittaakseni Jaakobille sen rikokset ja Israelille sen synnit.
9Kuulkaa tämä, Jaakobin huoneen johtajat ja Israelin huoneen ruhtinaat, te, jotka halveksitte oikeutta ja vääristätte kaiken suoran,
10rakennatte Siionia veritöillä ja Jerusalemia vääryydellä.
11Sen johtajat jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta. Mutta Herraan he turvautuvat sanoen: "Eikö Herra ole keskellämme? Ei tule meille onnettomuutta."
12Siitä syystä teidän tähtenne Siion kynnetään pelloksi, Jerusalem tulee kiviraunioksi ja temppelivuori metsäiseksi kukkulaksi.