Job 19
1 Job vastasi ja sanoi:
2 "Kuinka kauan te vaivaatte sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Te olette jo kymmenenkin kertaa minua häväisseet, ja häpeämättä te minua ahdistatte.
4 Jos olen todella hairahtunut, jääkö hairahdukseni luokseni?
5 Tai voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Tietäkää siis, että Jumala tekee minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta. Huudan apua, mutta ei ole oikeutta.
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse yli, ja hän on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun päästäni.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni kuin puun.
11 Hän on päästänyt vihansa syttymään minua vastaan ja pitää minua vihollisenaan.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät telttani ympärille.
13 Veljeni hän on minusta loitontanut. Tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unohtaneet minut.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Minä kutsuin palvelijaani, eikä hän vastannut. Omalla suullani minun täytyy nöyrästi häntä rukoilla.
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, ja minun täytyy pyydellä lastenlasteni suosiota.
18 Poikasetkin halveksivat minua. Kun nousen, he pilkkaavat.
19 Kaikki uskotut ystäväni inhoavat minua, ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Luuni ovat tarttuneet kiinni nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa minua, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Miksi vainoatte minua Jumalan tavoin ettekä tule kylläisiksi lihastani?
23 Kunpa sanani kirjoitettaisiin muistiin ja jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 kaiverrettaisiin ainiaaksi kallioon rautataltalla ja lyijyllä!
25 Mutta minä tiedän Lunastajani elävän, ja hän on nouseva takaajana multien päälle.
26 Sitten minut kiedotaan tähän nahkaani ja olen ruumiistani käsin näkevä Jumalan.
27 Häntä minä katselen, silmäni näkevät hänet, eikä hän ole minulle outo. Munuaiseni aivan pakahtuvat sisimmässäni.
28 Kun sanotte: 'Miksi vainoamme häntä!' – ikään kuin minusta löydettäisiin asian juuri –
29 niin pelätkää miekkaa, sillä viha kohtaa miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että on tuomio."