1Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2"Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla vanhurskas?
3Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata eikä kukaan saattaisi sinua häpeään?
4Sanothan: 'Opetukseni on selkeää, ja olen puhdas silmissäsi.'
5Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan
6ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että sinulle olisi tarvinnut tuoda viisautta kaksi kertaa enemmän, että huomaisit, että Jumala on unohtanut syntejäsi.
7Tutkimallako löytäisit Jumalan tutkimattomuuden ja yltäisit Kaikkivaltiaan täydellisyyteen?
8Se on korkea kuin taivas – mitä voit tehdä, syvempi kuin helvetti – mitä voit ymmärtää?
9Se on pitempi kuin maa ja laajempi kuin meri.
10Jos hän kääntäisi ne toisinpäin tai peittäisi tai kokoaisi yhteen, kuka voi saattaa sen ennalleen?
11Sillä hän tuntee turhuuden miehet ja vääryyden hän näkee tutkimattakin.
12Tyhjä mies viisastuu, vaikka ihminen syntyy villiaasin varsana.
13Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa –
14mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi
15– silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet luja etkä pelkää.
16Silloin sinä unohdat vaivasi ja muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.
17Elämäsi nousee keskipäivää kirkkaampana, pimeänkin aika on kuin aamu.
18Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet – käyt turvallisesti levolle,
19asetut makaamaan kenenkään pelottamatta, ja monet kääntyvät puoleesi.
20Mutta jumalattomien silmät raukeavat, turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on kuin huokaus."