1Herra, sinä olet Jumalani; kunnioitan sinua, kiitän nimeäsi, sillä olet tehnyt ihmeitä, suunnitelmasi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat.
2Sillä olet tehnyt kaupungin kivikasaksi, varustetun kaupungin raunioiksi. Muukalaisten linna on kadonnut kaupunkien luvusta. Sitä ei enää ikinä rakenneta.
3Sen tähden sinua kunnioittaa voimakas kansa, väkivaltaisten pakanoiden kaupunki sinua pelkää.
4Sillä olit turvana kurjalle, turvana köyhälle hänen ahdingossaan, suojana rankkasateelta ja varjona helteeltä. Sillä väkivaltaisten vihan vimma on kuin rankkasade seinää vasten.
5Kuin helteen kuivassa maassa vaimensit muukalaisten melun. Kuin helle pilven varjossa vaipuu väkivaltaisten voittolaulu.
6Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot viinistä, ydinrasvasta, puhtaasta viinistä.
7Hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat.
8Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut.
9Sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on Jumalamme, jota odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi."
10Sillä Herran käsi lepää tällä vuorella. Mutta Mooab tallataan siihen paikkaansa, niin kuin oljet tallautuvat lantaveteen.
11Hän haroo siinä käsiään, kuin uimari haroo uidessaan, mutta Herra painaa alas hänen ylpeytensä sekä hänen käsiensä rimpuilut.
12Korkeitten muuriesi varustukset hän kukistaa, painaa ne alas ja syöksee maahan tomuun asti.