Genesis 45
1 Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: "Antakaa kaikkien mennä pois luotani!" Niin ei ollut ketään paikalla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen.
2 Hän purskahti ääneen itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki kuulivat sen.
3 Joosef sanoi veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?" Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään.
4 Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa tänne luokseni." He tulivat. Hän sanoi: "Minä olen Joosef, veljenne, jonka myitte Egyptiin.
5 Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on lähettänyt minut edellänne pitääkseen teidät hengissä.
6 Kaksi vuotta nälänhätä on nyt ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata.
7 Jumala lähetti minut edellänne säilyttääkseen teille siemenen maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä pelastukseksi monille.
8 Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala. Hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi.
9 Menkää, rientäkää isäni luo ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi, tule luokseni, älä viivyttele!
10 Asetut Goosenin maakuntaan ja olet minua lähellä, sinä, lapsesi ja lastesi lapset, lampaasi, vuohesi ja nautasi, kaikki, mitä sinulla on.
11 Elätän sinua siellä – vielä on näet viisi nälkävuotta – niin ettet sinä eikä perheesi eikä kukaan omaisistasi sorru puutteeseen.'
12 Katso, näette omin silmin, ja myös veljeni Benjamin näkee, että suullani teille puhun.
13 Kertokaa siis isällenne kaikesta siitä kunniasta, joka on tullut osakseni Egyptissä, ja kaikesta, mitä olette nähneet, ja rientäkää ja tuokaa isäni tänne."
14 Hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myös Benjamin itki hänen kaulassaan.
15 Hän suuteli kaikkia veljiään ja itki heidän rinnoillaan. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat hänen kanssaan.
16 Kun sanoma siitä, että Joosefin veljet olivat saapuneet, kuului faraon hoviin, se oli faraon ja kaikkien hänen palvelijoidensa mieleen.
17 Farao sanoi Joosefille: "Sano veljillesi: 'Tehkää näin: sälyttäkää kuormat juhtienne selkään ja lähtekää kotiin Kanaanin maahan,
18 ottakaa isänne ja perheenne ja tulkaa luokseni, niin annan teille parasta, mitä Egyptissä on, ja syötte maan lihavuudesta.'
19 Näin sinun on käskettävä heitä: 'Tehkää näin: ottakaa itsellenne vaunuja Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten ja tuokaa isänne ja tulkaa.
20 Älkää surko taloustavaroitanne, sillä se, mikä on parasta koko Egyptin maassa, on oleva omaanne.'"
21 Israelin pojat tekivät niin, ja Joosef antoi heille vaunuja faraon käskyn mukaan sekä evästä matkaa varten.
22 Hän antoi kullekin heistä juhlapuvun, mutta Benjaminille hän antoi kolmesataa hopeasekeliä sekä viisi juhlapukua.
23 Samoin hän lähetti isälleen lahjaksi kymmenen aasia, jotka olivat kuormitetut Egyptin parhaimmilla tavaroilla, ja kymmenen aasintammaa, jotka kantoivat viljaa ja leipää sekä eväitä hänen isälleen matkaa varten.
24 Hän päästi veljensä menemään ja sanoi heille: "Älkää riidelkö matkalla."
25 He lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan.
26 He kertoivat hänelle ja sanoivat: "Joosef on vielä elossa ja on koko Egyptin maan valtias." Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä.
27 Niin he kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli puhunut heille. Kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, elpyi heidän isänsä Jaakobin henki.
28 Israel sanoi: "Nyt on minulla kyllin. Poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä katsomaan, ennen kuin kuolen."