Genesis 42
1 Kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, hän sanoi pojilleen: "Mitä epäröitte?"
2 Hän sanoi: "Katso, olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi."
3 Kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.
4 Mutta Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus.
5 Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijoiden mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä.
6 Joosef oli käskynhaltijana maassa. Hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.
7 Joosef näki veljensä ja tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: "Mistä tulette?" He vastasivat: "Kanaanin maasta tulemme ostamaan ruokaa."
8 Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.
9 Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: "Te olette vakoojia. Olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin."
10 He vastasivat hänelle: "Ei, herra, palvelijasi ovat tulleet ostamaan elintarpeita.
11 Olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä. Palvelijasi eivät ole vakoojia."
12 Mutta hän sanoi heille: "Ei ole niin, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin."
13 He vastasivat: "Meitä, palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaanin maasta. Nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole."
14 Joosef sanoi heille: "Niin on, kuin olen teille puhunut: te olette vakoojia.
15 Näin te tulette koeteltaviksi: niin totta kuin farao elää, te ette pääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule tänne.
16 Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta teidän muiden pitää jäädä tänne vangeiksi, että koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta. Muuten, niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia."
17 Sitten hän pani heidät vankilaan kolmeksi päiväksi.
18 Kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Jos tahdotte elää, tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä:
19 jos olette rehellisiä miehiä, jääköön teistä veljeksistä yksi vangiksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään.
20 Tuokaa nuorin veljenne luokseni. Jos teidän puheenne siten vahvistuu todeksi, vältätte kuoleman." Heidän täytyi tehdä niin.
21 Mutta he sanoivat toinen toiselleen: "Totisesti, me olemme syylliset sen tähden, mitä teimme veljellemme. Sillä me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä. Sen tähden tämä tuska on tullut meille."
22 Ruuben vastasi heille sanoen: "Enkö sanonut teille: 'Älkää tehkö pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta ette kuulleet minua. Katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä."
23 Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin kautta.
24 Hän kääntyi heistä pois ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Hän otti heidän joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä.
25 Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa heille evästä matkalle. Heille tehtiin niin.
26 He sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.
27 Kun sitten eräs heistä yöpymispaikassa avasi säkkinsä syöttääkseen aasiaan, hän huomasi rahansa säkin suussa.
28 Hän sanoi veljilleen: "Minulle on annettu rahani takaisin. Katso, se on säkissäni." Silloin heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä toisiinsa sanoen: "Mitä Jumala on meille tehnyt?"
29 Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he ilmoittivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:
30 "Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä, kuin olisimme olleet maata vakoilemassa.
31 Mutta sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään vakoojia.
32 Meitä on kaksitoista veljestä saman isän poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa.'
33 Mutta mies, sen maan valtias, sanoi meille: 'Siitä saan tietää, oletteko te rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne luokseni. Ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään.
34 Menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten annan teille veljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa.'"
35 Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin, katso, kunkin rahakukkaro oli hänen säkissään. Nähdessään rahakukkaronsa he sekä heidän isänsä pelästyivät.
36 Heidän isänsä Jaakob sanoi heille: "Teette minut lapsettomaksi. Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin tahdotte viedä minulta. Tämä kaikki kohtaa minua."
37 Ruuben vastasi isälleen sanoen: "Saat surmata molemmat poikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin. Anna hänet huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin."
38 Mutta hän sanoi: "Poikani ei saa lähteä kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä. Jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, saatatte harmaat hapseni vaipumaan murheella hautaan."