1Tämän Herra, Herra näytti minulle: Katso, oli korillinen kesän hedelmiä.
2Hän sanoi: "Mitä sinä näet, Aamos?" Minä vastasin: "Korillisen kesän hedelmiä." Herra sanoi minulle: "Kansalleni Israelille on tullut loppu: en enää mene sen ohi.
3Sinä päivänä temppelin virret muuttuvat valitukseksi – tämä on Herran, Herran sana – ruumiita on paljon, kaikkialle heiteltyjä. Hiljaa!"
4Kuulkaa tämä, te jotka sorratte vähäosaisia ja tuhoatte maan köyhiä,
5sanoen: "Milloin päättyy uusikuu, että voimme myydä viljaa, ja milloin sapatti, jotta voimme avata jyväaitan, pienentää eefa-mitan ja suurentaa sekelin painon ja pettää väärällä vaa'alla,
6ja jotta saamme ostaa vähäosaiset rahalla ja köyhät sandaaliparilla ja myydä akanoita jyvinä?"
7Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta: Totisesti, en unohda yhtään heidän tekoaan.
8Eikö tämän tähden maa järky ja sen jokainen asukas murehdi? Eikö se nouse kaikkineen kuin Niili, kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
9Sinä päivänä tapahtuu – tämä on Herran, Herran sana – että annan auringon laskea keskipäivällä ja maan pimetä keskellä kirkasta päivää.
10Muutan juhlanne murheeksi ja kaikki laulunne kuolinvirsiksi. Puetan kaikkien lanteille säkkipuvun ja ajatan paljaaksi jokaisen pään. Saatan teidät suremaan, kuin ainoaa poikaa surraan, ja se päättyy kuin katkera päivä.
11Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.
12He hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään. He etsivät Herran sanaa, mutta eivät löydä.
13Sinä päivänä nääntyvät janoon kauniit neitsyet ja nuorukaiset,
14ne, jotka vannovat Samarian syntivelan nimeen, ja sanovat: "Niin totta kuin jumalasi, Daab, elää, ja niin totta kuin Beerseban tie on elämä!" – He kaatuvat eivätkä enää nouse.