1”Olisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt! Tapaisin sinut ulkona, suutelisin sinua, eikä kukaan halveksisi minua.
2Minä kuljettaisin sinua, veisin äitini taloon, hänen, joka on minua opettanut. Minä juottaisin sinulle mausteviiniä, granaattiomenieni mehua.
3Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä syleilee minua.
4Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: älkää herättäkö, älkää herätelkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa.” Muut:
5”Kuka tuolla tulee erämaasta rakkaaseensa nojaten?” Morsian: ”Omenapuun alla minä sinut herätin. Siellä äitisi kärsi kipuja vuoksesi, siellä kärsi kipuja synnyttäjäsi.
6Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, sen kiihko on tuima kuin tuonela. Sen hehku on kuin tulen hehku, Herran liekki.
7Suuret vedet eivät voi rakkautta sammuttaa, virrat eivät voi sitä tulvaansa hukuttaa. Jos joku tarjoaisi talonsa ja tavaransa rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksittaisiin.” Morsiamen veljet:
8”Meillä on pieni sisko, jolla ei vielä ole rintoja. Mitä teemme siskollemme silloin, kun häntä aletaan kysellä?
9Jos hän on muuri, rakennamme sille hopeisen harjan. Jos hän on ovi, vahvistamme sen setrilaudoin.” Morsian:
10”Minä olen muuri, ja rintani ovat kuin tornit. Mutta nyt olen hänen silmissään kuin antautuva kaupunki.
11Salomolla oli viinitarha Baal-Haamonissa. Hän antoi viinitarhan vartijoiden huostaan. Sen hedelmistä joku antaisi tuhat sekeliä hopeaa.
12Minun viinitarhani on edessäni. Ne tuhat sekeliä olkoot sinun, Salomo, ja hedelmien vartijat saakoot kaksisataa.” Sulhanen:
13”Hedelmätarhojen asujatar, ystävät kuuntelevat ääntäsi. Anna minunkin kuulla sitä.” Morsian:
14”Riennä, rakkaani, ja ole kuin gaselli tai nuori peura tuoksuvilla vuorilla.”