1”Öisin minä etsin vuoteellani häntä, jota sieluni rakastaa. Minä etsin häntä mutta en löytänyt.
2Silloin päätin: Minäpä nousen ja kiertelen kaupunkia, sen katuja ja toreja. Etsin häntä, jota sieluni rakastaa. Minä etsin häntä, mutta en löytänyt.
3Minua vastaan tulivat vartijat, jotka kiertävät kaupunkia. Oletteko nähneet häntä, jota sieluni rakastaa?
4Tuskin olin kulkenut heidän ohitseen, kun löysin hänet, jota sieluni rakastaa. Minä tartuin häneen enkä päästänyt häntä, ennen kuin olin vienyt hänet äitini taloon, kantajani kammioon.
5Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herättäkö, älkää herätelkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa.” Jerusalemin tyttäret:
6”Mikä on tuo, joka tulee autiomaasta kuin savupatsaat? Se tuoksuu mirhalta ja suitsukkeelta, kaikenlaisilta kauppiaiden jauheilta.
7Katsokaa, Salomon kantotuoli! Sen ympärillä on kuusikymmentä urhoa, Israelin urhoja,
8kaikki miekkamiehiä, sotaan harjaantuneita. Jokaisella kupeellaan miekka yön kauhujen vuoksi.
9Kantotuolin teetti itselleen kuningas Salomo Libanonin puista.
10Hän teetti sen pylväät hopeasta, selkänojan kullasta ja istuimen purppurasta. Sisältä sen koristeli Jerusalemin tytärten rakkaus.
11Siionin tyttäret, tulkaa ja katsokaa kuningas Salomoa ja kruunua, jolla hänen äitinsä hänet kruunasi hänen hääpäivänään, hänen sydämensä ilonpäivänä.”