1”Minä olen Saaronin kukka, laaksojen lilja.” Sulhanen:
2”Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun ystäväni neitojen keskellä.” Morsian:
3”Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen varjossa haluaisin istua, sen hedelmä on suussani makea.
4Hän on tuonut minut viinimajaan, rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.
5Vahvistakaa minua rusinakakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas.
6Hänen vasen kätensä on pääni alla, ja hänen oikea kätensä syleilee minua.
7Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää häiritkö, älkää herätelkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa.”
8”Rakkaani ääni! Katso, hän tulee loikkien vuorilla, kirmaten kukkuloilla.
9Rakkaani on kuin gaselli tai nuori peura. Juuri nyt hän seisoo seinämme takana, katselee ikkunasta, kurkistelee ristikon läpi.
10Rakkaani sanoi minulle: ’Nouse, ystäväni, kaunokaiseni, ja tule!
11Näethän, että talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, menneet menojaan,
12ja kukkaset ovat nousseet maasta. Laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
13Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnösten nuput aukeavat ja tuoksuvat. Nouse, ystäväni, kaunokaiseni, ja tule.
14Kyyhkyseni, kallionkoloissa, pengermien kätköissä: näytä minulle kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä äänesi on suloinen ja kasvosi ovat ihanat.
15Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka turmelevat viinitarhoja. Ovathan viiniköynnöksemme nupullaan.’
16Rakkaani on minun ja minä hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
17Kiertele, rakkaani, kuin gaselli tai nuori peura tuoksuvilla vuorilla, kunnes iltatuuli herää ja varjot pitenevät.”