1Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
2se sanoo Herralle: ”Sinä olet minun turvani ja linnani, minun Jumalani, johon minä luotan.”
3Hän päästää sinut linnustajan ansasta ja surmaavasta rutosta.
4Sulillaan hän suojaa sinua, hänen siipiensä alla sinä saat turvan. Hänen totuutensa on kilpi ja suojus.
5Sinä et pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
6et ruttoa, joka kulkee pimeässä, et tautia, joka tekee tuhojaan keskellä päivää.
7Kaatukoon tuhat sivultasi, kymmenentuhatta oikealta puoleltasi, mutta sinuun ei satu.
8Sinä saat omin silmin katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan,
9sillä sinä ajattelet: ”Sinä, Herra, olet minun turvani.” Korkeimman sinä olet ottanut turvapaikaksesi.
10Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
11Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
12He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.
13Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen yli, sinä tallaat jalkoihisi nuoren leijonan ja lohikäärmeen.
14”Koska hän on kiintynyt minuun, minä pelastan hänet. Minä vien hänet turvaan, koska hän tuntee minun nimeni.
15Hän huutaa minua avukseen, ja minä vastaan hänelle. Minä olen hänen kanssaan ahdistuksessa. Minä vapautan hänet ja kunnioitan häntä.
16Minä tyydytän hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä valmistamani pelastuksen.”