1Aasafin psalmi. Jumala, Herra Jumala, on puhunut ja kutsunut maan auringon noususta sen laskuun asti.
2Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala on ilmestynyt kirkkaudessaan.
3Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene. Hänen edellään käy kuluttava tuli ja hänen ympärillään väkevä myrsky.
4Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan käydäkseen oikeutta kansansa kanssa.
5”Kootkaa eteeni minun hurskaani, jotka uhrin kautta ovat tehneet liiton minun kanssani.”
6Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, sillä Jumala itse on tuomari. Sela.
7”Kuule, kansani, kun minä puhun. Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
8En minä nuhtele sinua uhriesi tähden – polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
9En ota härkää talostasi enkä vuohipukkeja karjatarhoistasi,
10sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karja.
11Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedoilla liikkuu, on minun.
12Jos minun tulisi nälkä, en sitä sinulle sanoisi, sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
13Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin vuohipukkien verta?
14Uhraa kiitosta Jumalalle ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
15Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä. Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua.”
16Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet kertomaan minun säädöksistäni ja ottamaan liittoni huulillesi?
17Sinähän vihaat nuhtelua ja heität minun sanani selkäsi taakse!
18Jos näet varkaan, sinä miellyt häneen, ja avionrikkojien kanssa sinä pidät yhtä.
19Sinä päästät suusi puhumaan pahaa ja kielesi punomaan petosta.
20Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
21Näitä olet tehnyt, ja minä olen ollut vaiti. Luuletko sinä, että minä olen ollut sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä silmiesi eteen.
22Ymmärtäkää tämä, te, jotka unohdatte Jumalan, etten raatelisi teitä eikä olisi pelastajaa!
23Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua. Joka pitää huolen vaelluksestaan, se saa nähdä pelastuksen, jonka Jumala antaa.”