1Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten psalmi.
2Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, kaikki maan asukkaat,
3sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
4Minun suuni puhuu viisautta, sydämeni mietteissä on ymmärrystä.
5Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, ratkaisen arvoitukseni lyyraa soittaen.
6Miksi pelkäisin pahoina päivinä, kun petturien vääryys ympäröi minua,
7noiden, jotka luottavat vaurauteensa ja kerskailevat suuresta rikkaudestaan.
8Ei kukaan voi veljeään lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa
9– onhan ihmisten sielujen lunastus kallis, ihmiseltä se jää ikuisesti suorittamatta –
10niin että hän saisi elää ikuisesti eikä näkisi kuolemaa.
11Nähdäänhän, että viisaat kuolevat. Myös tyhmät ja järjettömät menehtyvät ja jättävät toisille vaurautensa.
12Sisimmässään he ajattelevat, että heidän huoneensa pysyy ikuisesti, heidän asuinsijansa polvesta polveen. He nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
13Mutta mahtavinkaan ihminen ei ole pysyvä. Häntä voi verrata eläimiin, jotka häviävät.
14Tämä on heidän tiensä, heidän hulluutensa, ja heidän jälkeensä niiden, jotka mieltyvät heidän puheisiinsa. Sela.
15Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee. Aamun koittaessa oikeamieliset hallitsevat heitä. Heidän hahmonsa katoaa, tuonela on heidän asuntonsa.
16Mutta Jumala lunastaa minun sieluni tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
17Älä pelkää, kun joku rikastuu, kun hänen kotinsa loisto lisääntyy.
18Sillä kuollessaan hän ei ota mitään mukaansa eikä hänen rikkautensa astu alas hänen jäljessään.
19Vaikka hän eläessään kutsuu itseään siunatuksi – ja sinuahan ylistetään, kun sinulla on kaikki hyvin –
20hänen sielunsa joutuu esi-isiensä luo, jotka eivät ikinä valoa näe.
21Mahtavinkin ihminen, jolla ei ole ymmärrystä on verrattavissa eläimiin, jotka hukkuvat.