1Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee anomiseni äänen
2ja on kallistanut korvansa puoleeni. Siksi minä huudan häntä avuksi kaikkina päivinäni.
3Kuoleman köydet kietoivat minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua, jouduin hätään ja murheeseen.
4Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: ”Oi Herra, vapauta minun sieluni!”
5Herra on laupias ja vanhurskas, meidän Jumalamme on armollinen.
6Herra varjelee yksinkertaiset. Minä olin vajonnut kurjuuteen, mutta hän pelasti minut.
7Palaa takaisin lepoosi, sieluni, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
8Hän pelasti sieluni kuolemasta, silmäni kyynelistä ja jalkani kompastumasta,
9sen tähden minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.
10Minä uskon, siksi puhun, minä, joka olin kovin ahdistettu.
11Minä sanoin hädän hetkellä: ”Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita.”
12Millä minä korvaan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
13Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.
14Minä täytän lupaukseni Herralle koko hänen kansansa edessä.
15Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.
16Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi! Minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. Sinä päästit minut siteistäni.
17Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.
18Minä täytän lupaukseni Herralle koko hänen kansansa edessä,
19Herran huoneen esipihoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!