1Älä meille, Herra, älä meille vaan omalle nimellesi anna kunnia, armosi ja uskollisuutesi tähden.
2Miksi kansat saisivat sanoa: ”Missä on heidän Jumalansa?”
3Meidän Jumalamme on taivaissa. Kaiken, mitä hän tahtoo, hän tekee.
4Kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
5Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, silmät, mutta ne eivät näe.
6Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, nenä, mutta hajua ne eivät tunne.
7Niiden kädet eivät koskettele, niiden jalat eivät astu, eikä niiden kurkusta tule ääntä.
8Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin luottavat.
9Israel, luota Herraan! Hän on sinun apusi ja kilpesi.
10Aaronin suku, luota Herraan! Hän on sinun apusi ja kilpesi.
11Te, jotka Herraa pelkäätte, luottakaa Herraan! Hän on teidän apunne ja kilpenne.
12Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua.
13Herra siunaa niitä, jotka häntä pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
14Herra lisätköön teitä, teitä ja teidän lapsianne.
15Te olette Herran siunaamia, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
16Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisille.
17Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen laskeutuneista.
18Mutta me, me siunaamme Herraa, nyt ja ikuisesti. Halleluja!