1Poikani, jos olet mennyt takuuseen lähimmäisesi puolesta ja lyönyt kättä vieraan hyväksi,
2jos olet kietoutunut omiin puheisiisi ja joutunut sanoistasi kiinni,
3niin tee, poikani, näin, että pelastuisit – olethan joutunut lähimmäisesi valtaan: Mene, heittäydy maahan ja vetoa lähimmäiseesi.
4Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi torkahdusta.
5Pelastaudu kuin gaselli saalistajan käsistä, kuin lintu pyydystäjän ansasta.
6Mene, laiska, muurahaisen luo, katso sen tapoja ja viisastu.
7Ei sillä ole johtajaa, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
8mutta silti se hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa ruokansa sadonkorjuun aikana.
9Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloin nouset unestasi?
10Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän aikaa ristissä käsin,
11niin köyhyys käy päällesi kuin kuljeksiva rosvo ja puute kuin aseellinen mies.
12Kelvoton ihminen, perin paha on se, joka kaikkialla kieroilee,
13joka iskee silmää, antaa merkkejä jaloillaan, viittoilee sormillaan.
14Hän miettii pahaa kavaluus mielessä ja kaiken aikaa rakentaa riitoja.
15Sen tähden hänen turmionsa tulee äkisti, hänet muserretaan hetkessä, eikä apua ole.
16Näitä kuutta Herra vihaa, seitsemää hänen sielunsa inhoaa:
17ylpeitä silmiä, petollista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18sydäntä, joka miettii häijyjä juonia, jalkoja, jotka juoksevat kiireesti pahaan,
19väärää todistajaa, joka laskettelee valheita, ja riidan rakentajaa veljesten välille.
20Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
21Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kiedo ne kaulasi ympärille.
22Silloin ne ohjaavat sinua kulkiessasi, vartioivat sinua levolle käytyäsi, ja puhuttelevat sinua herätessäsi.
23Käsky on lamppu, opetus on valo, ja ojentava nuhde on elämän tie.
24Ne varjelevat sinut pahalta naiselta, vieraan naisen lipevältä kieleltä.
25Älä himoitse sydämessäsi hänen kauneuttaan, älköön hän saako sinua katseillaan vangituksi.
26Porttonaisen tähden menee viimeinenkin leipä, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.
27Voiko kukaan kerätä tulta syliinsä vaatteittensa syttymättä?
28Voiko kukaan kävellä hiilloksella jalkojen kärventymättä?
29Samoin käy sen, joka lähestyy lähimmäisensä vaimoa: ei jää rankaisematta kukaan, joka toisen vaimoon kajoaa.
30Eikö varasta halveksita, vaikka hän olisi varastanut nälissään saadakseen syödä vatsansa täyteen?
31Kiinni jäätyään hänen on korvattava seitsenkertaisesti, annettava kaikki talonsa varat.
32Joka tekee aviorikoksen, on mieletön; itsensä tuhoaa, joka niin tekee.
33Hän saa rangaistuksen ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.
34Sillä mustasukkaisuus nostaa miehen vihan, koston päivänä hän on säälimätön.
35Hän ei huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu sovintoon, vaikka kuinka lahjaasi lisäisit.