1Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi ymmärrykselleni.
2Säilytä harkintakyky, huulillasi säilyköön tieto.
3Hunajaa valuvat vieraan naisen huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4Lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
5Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa.
6Ei hän käy tasaista elämän polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7Ja nyt, lapset, kuulkaa minua, älkää poiketko sanoistani.
8Pysy kaukana tuollaisesta, älä lähesty hänen talonsa ovea,
9ettet antaisi voimaasi muille, vuosiasi armottomalle,
10ettei sinun voimasi hedelmä ravitsisi vieraita, eikä vaivannäkösi tulos joutuisi toisen taloon
11ja ettet joutuisi lopulta voihkimaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12ja sanomaan: ”Miksi minä vihasin kuritusta ja sydämeni halveksi nuhdetta?
13Miksi en kuullut neuvojieni ääntä, kallistanut korvaani opettajieni puoleen?
14Olin joutua peräti turmioon seurakunnan ja kansan keskellä.”
15Juo vettä omasta kaivostasi, sitä, mikä omasta lähteestäsi juoksee.
16Virtaisivatko lähteesi kadulle, vesipurosi toreille?
17Olkoot ne yksin sinun omasi, älkööt vieraiden sinun kanssasi.
18Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse nuoruutesi vaimosta.
19Armas peura, suloinen vuorikauris! Hänen rintansa sinua aina juovuttakoot, hurmaannu alati hänen rakkauteensa.
20Miksi, poikani, eksyisit toisen vaimoon ja syleilisit vieraan naisen povea?
21Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, hän tarkkaa kaikkia tämän polkuja.
22Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, hän takertuu oman syntinsä pauloihin.
23Kurittomuuteensa hän kuolee ja joutuu harhaan suuressa hulluudessaan.