1Aagurin, Jaaken pojan, sanat ja lauselmat. Näin puhuu tämä mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala. Olen väsyttänyt itseni, Jumala, minä näännyn.
2Olenhan järjetön mieheksi, ei minulla ole ihmisen ymmärrystä,
3enkä ole oppinut viisautta, niin että olisin tullut tuntemaan Pyhimmän.
4Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on käärinyt vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, sinähän sen tiedät?
5Jokainen Jumalan sana on puhdasta kultaa; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
6Älä lisää mitään hänen sanoihinsa, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet osoittautuisi valehtelijaksi.
7Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä kuolemaani saakka:
8Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä minulle anna, älä rikkautta, anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
9ettei minusta kylläisenä tulisi kieltäjää ja etten sanoisi: ”Kuka on Herra?” tai etten köyhtyneenä varastaisi ja tulisi käyttäneeksi väärin Jumalani nimeä.
10Älä kieli palvelijasta hänen herralleen, ettei hän kiroaisi sinua ja ettet tulisi syylliseksi.
11Voi sukupolvea, joka kiroaa isäänsä eikä siunaa äitiään,
12sukupolvea, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty saastastaan.
13Voi sitä sukupolvea – kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka kopeasti se katsookaan –
14sukupolvea, joka tekee hampaansa miekoiksi ja leukaluunsa veitsiksi syödäkseen kurjat pois maasta ja köyhät ihmisten joukosta!
15Verenimijällä on kaksi tytärtä: ”Anna vielä! Anna vielä!” Kolme on, jotka eivät saa kyllikseen, neljä, jotka eivät sano: ”Jo riittää”:
16tuonela ja hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylliksi vettä, ja tuli, joka ei sano: ”Jo riittää.”
17Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiään, siltä korpit hakkaavat puron luona silmät puhki ja kotkan poikaset syövät ne.
18Kolme on minusta kovin ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:
19kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie keskellä merta ja miehen tie nuoren naisen luo.
20Niin myös avionrikkojanaisen tie: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: ”En ole pahaa tehnyt.”
21Kolmen alla järkkyy maa, neljän alla se ei voi kestää:
22orjan alla, kun hän pääsee kuninkaaksi, houkan, kun hän saa kyllikseen leipää,
23hyljityn naisen alla, kun hän saa miehen, ja palvelijattaren, kun hän syrjäyttää emäntänsä.
24Neljä on maan vähäistä mutta silti erinomaisen viisasta.
25Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta leipänsä ne kokoavat kesällä.
26Tamaanit ovat heikko kansa, mutta asuntonsa ne tekevät kallioihin.
27Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee liikkeelle osastoittain.
28Sisiliskoon voi tarttua käsin, vaikka se asuu kuninkaiden linnoissa.
29Kolmella on ylväs astunta, neljä kulkee komeasti:
30leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei väisty minkään tieltä,
31ylvästelevä kukko ja kauris sekä kuningas joukkonsa johdossa.
32Jos kerskuit houkkamaisuudessasi tai harkiten, niin laske käsi suullesi.
33Sillä maitoa vatkaamalla saa voita, nenää vääntämällä saa esiin verta ja kiukkua ärsyttämällä saa aikaan riidan.