1Parempi kuiva leivänkannikka rauhassa kuin talo täynnä paistilihaa riidassa.
2Taitava palvelija hallitsee kelvotonta poikaa ja saa veljesten rinnalla osan perinnöstä.
3Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
4Paha kuuntelee ilkeitä puheita, petollinen tarkkaa vahingollista kieltä.
5Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen Luojaansa, joka onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
6Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
7Ei sovi houkalle suuret sanat, saati sitten jalosukuiselle valheen puhuminen.
8Lahjus on käyttäjänsä silmissä ihana kivi: kääntyypä hän minne tahansa, hän menestyy.
9Joka rikkomuksen peittää, se vaalii rakkautta, mutta joka asioita kaivelee, se joutuu eroon ystävästään.
10Nuhde tehoaa ymmärtäväiseen paremmin kuin sata lyöntiä tyhmään.
11Vain kapinaa hankkii paha ihminen, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
12Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty pennut, mutta älköön tyhmä typeryydessään.
13Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
14Kiistan aloittaminen on kuin päästäisi vedet valloilleen – luovu siitä, ennen kuin riita puhkeaa.
15Julistaa syyllinen syyttömäksi tai syytön syylliseksi, kumpikin on Herralle iljetys.
16Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen hänellä ei ole ymmärrystä.
17Ystävä rakastaa kaikkina aikoina, ja veli on syntynyt avuksi hädässä.
18Vailla ymmärrystä on mies, joka lyö kättä ja menee takuuseen toisen puolesta.
19Joka riitaa rakastaa, se rakastaa rikkomusta. Joka porttinsa korottaa, se etsii tuhoa.
20Kieroilija ei löydä onnea, kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
21Tyhmä on murheeksi siittäjälleen, houkan isä on iloa vailla.
22Iloinen sydän on terveydeksi, mutta murtunut mieli kuivattaa luut.
23Jumalaton ottaa lahjuksen povestaan vääristääkseen oikeuden tiet.
24Ymmärtäväisen kasvoilla on viisaus, mutta tyhmän silmät harhailevat maailman rantaa.
25Tyhmä poika on isälleen harmiksi ja synnyttäjälleen katkeraksi murheeksi.
26Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan, kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
27Joka säästää sanojaan, on taitava, ja rauhallisella miehellä on ymmärrystä.
28Typeräkin käy viisaasta, jos on vaiti; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.