1Jeesuksen tullessa ulos temppelistä eräs hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!”
2Jeesus vastasi: ”Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään maahan.”
3Kun Jeesus istui Öljymäellä temppeliä vastapäätä, kysyivät Pietari, Jaakob, Johannes ja Andreas häneltä heidän ollessaan keskenään:
4”Sano meille, milloin se tapahtuu. Mikä on merkkinä siitä, että kaikki tämä alkaa toteutua?”
5Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: ”Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä.
6Monet tulevat minun nimessäni ja sanovat: ’Minä se olen’, ja he eksyttävät monia.
7Kun kuulette sodan ääniä ja sanomia sodista, älkää pelästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei vielä ole loppu.
8Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Monin paikoin tulee maanjäristyksiä ja on nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.
9Olkaa varuillanne. Teidät luovutetaan oikeuden eteen ja teitä piestään synagogissa. Teidät viedään maaherrojen ja kuninkaiden eteen minun takiani, todistukseksi heille.
10Mutta ensin on evankeliumi julistettava kaikille kansoille.
11Kun teitä viedään luovutettaviksi oikeuden eteen, älkää edeltäpäin huolehtiko, mitä puhuisitte. Puhukaa, mitä teille sinä hetkenä annetaan, sillä ette te itse puhu vaan Pyhä Henki.
12Veli luovuttaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman.
13Te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.”
14”Kun te näette hävityksen kauhistuksen seisovan siinä, missä sen ei pitäisi olla” – lukija huomatkoon tämän – ”silloin Juudeassa olevat paetkoot vuorille.
15Joka on katolla, älköön astuko alas älköönkä menkö noutamaan mitään talostaan,
16ja joka on pellolla, älköön palatko noutamaan viittaansa.
17Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät!
18Rukoilkaa, ettei tämä tapahtuisi talvella,
19sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut siitä lähtien, kun Jumala loi luomakunnan, tähän päivään asti, eikä tule olemaan.
20Ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, yksikään ihminen ei pelastuisi. Mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.
21Jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’ tai ’Katso, tuolla’, älkää uskoko,
22sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee. He tekevät tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääkseen, jos mahdollista, valitutkin.
23Olkaa siis varuillanne! Minä olen ennalta ilmoittanut teille kaiken.”
24”Mutta niinä päivinä, tuon ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan,
25tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät.
26Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella,
27ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmansuunnalta maan äärestä taivaan ääreen.
28Oppikaa viikunapuusta tämä vertaus: kun sen oksa virkoaa ja lehdet puhkeavat, te tiedätte, että kesä on lähellä.
29Samoin nähdessänne tämän tapahtuvan tietäkää, että se aika on lähellä, oven edessä.
30Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin tämä kaikki tapahtuu.
31Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.
32Mutta sitä päivää tai hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä Poika vaan Isä yksin.”
33”Olkaa varuillanne ja valvokaa, sillä te ette tiedä, milloin se aika tulee.
34Kun vieraille maille matkustava mies jättää talonsa ja antaa palvelijoilleen hallintavallan, kullekin oman tehtävänsä, hän käskee myös ovenvartijan valvoa.
35Samoin valvokaa tekin, sillä te ette tiedä, milloin talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun sarastaessa,
36ettei hän yhtäkkiä tullessaan tapaisi teitä nukkumasta.
37Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”