1Jeesus alkoi puhua heille vertauksin: ”Mies istutti viinitarhan ja ympäröi sen aidalla, koversi kallioon viinikuurnan ja rakensi tornin. Sitten hän vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille.
2Aikanaan hän lähetti palvelijan viljelijöiden luo perimään heiltä viinitarhan hedelmiä.
3Mutta he ottivat palvelijan kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois.
4Isäntä lähetti heidän luokseen toisen palvelijan. Tätä he löivät päähän ja häpäisivät.
5Hän lähetti taas yhden, ja hänet he tappoivat. Vielä hän lähetti paljon muita; toiset heistä piestiin, toiset tapettiin.
6Jäljellä oli vielä yksi, hänen rakas poikansa. Tämän hän lähetti viimeiseksi heidän luokseen sanoen: ’Minun poikaani he kavahtavat.’
7Mutta viljelijät puhuivat keskenään: ’Tämä on perillinen. Tulkaa, tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’
8He ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät ulos viinitarhasta.
9Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee? Hän tulee ja tuhoaa viljelijät ja antaa viinitarhan muille.
10Ettekö ole lukeneet tätä raamatunkohtaa: ’Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut huippukivi.
11Herralta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’?”
12Silloin he olisivat halunneet ottaa Jeesuksen kiinni, sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. Mutta koska he pelkäsivät kansaa, he jättivät hänet ja lähtivät pois.
13Sitten he lähettivät Jeesuksen luo muutamia fariseuksia ja herodilaisia saadakseen hänet sanoistaan kiinni.
14Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totuudellinen etkä välitä siitä, mitä ihmiset sanovat. Sinä et katso henkilöön vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei? Onko meidän maksettava vai ei?”
15Hän tiesi heidän teeskentelynsä ja sanoi: ”Miksi kiusaatte minua? Tuokaa minulle denaari nähtäväksi.”
16He toivat, ja hän kysyi: ”Kenen kuva ja nimi tässä on?” He vastasivat: ”Keisarin.”
17Jeesus sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” Ja he ihmettelivät häntä suuresti.
18Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole. He esittivät hänelle kysymyksen:
19”Opettaja, Mooses on säätänyt meille: ’Jos mieheltä kuolee veli, joka jättää jälkeensä vaimon mutta ei lasta, niin mies ottakoon hänen vaimonsa ja hankkikoon jälkeläisen veljelleen.’
20Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon mutta kuoli jättämättä jälkeläistä.
21Silloin toinen otti hänet, mutta hänkin kuoli jättämättä jälkeläistä. Samoin myös kolmas.
22Kaikki seitsemän ottivat hänet vaimokseen, eikä yksikään heistä jättänyt jälkeläistä. Viimeisenä kaikista kuoli myös vaimo.
23Kuka heistä siis saa hänet vaimokseen, kun he nousevat ylösnousemuksessa? Onhan hän ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
24Jeesus sanoi heille: ”Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?
25Kun ihmiset nousevat kuolleista, he eivät ota vaimoa eivätkä mene vaimoksi vaan ovat kuin enkelit taivaissa.
26Mutta mitä tulee kuolleiden ylösnousemiseen, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta kertomusta orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui Moosekselle sanoen: ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’?
27Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien. Te olette suuresti eksyksissä.”
28Muuan kirjanoppinut oli kuullut heidän väittelynsä ja havainnut Jeesuksen vastanneen hyvin. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi häneltä: ”Mikä on tärkein kaikista käskyistä?”
29Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel, Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.
30Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi ja kaikella voimallasi.’
31Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole näitä suurempaa käskyä.”
32Kirjanoppinut sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja, sinä sanoit totuuden, että Jumala on yksi ja ettei ole ketään muuta kuin hän.
33Ja se, että rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja teurasuhrit.”
34Nähdessään hänen vastaavan viisaasti Jeesus sanoi: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” Eikä kukaan enää rohjennut kysyä Jeesukselta mitään.
35Opettaessaan temppelissä Jeesus sanoi: ”Kuinka kirjanoppineet voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika?
36Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi alle.’
37Daavid siis itse sanoo Kristusta Herraksi. Kuinka Kristus sitten voi olla hänen poikansa?” Ja suuri kansanjoukko kuunteli Jeesusta mielellään.
38Opettaessaan Jeesus sanoi: ”Varokaa kirjanoppineita! He kuljeskelevat mielellään pitkissä viitoissa ja haluavat, että heitä tervehditään toreilla.
39He haluavat etumaiset istuimet synagogissa ja kunniapaikat pidoissa.
40He syövät leskien talot ja näön vuoksi rukoilevat pitkään. Sitä kovemman tuomion he saavat.”
41Jeesus istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani uhriarkkuun rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon.
42Sitten tuli köyhä leski ja pani siihen kaksi pientä lanttia, yhteensä assin neljänneksen.
43Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pudotti uhriarkkuun enemmän kuin kaikki muut.
44Kaikki nuo antoivat liiastaan, mutta tämä antoi puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko omaisuutensa.”