1Niinä päivinä keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunta oli pantava verolle.
2Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kviriniuksen ollessa Syyrian maaherrana.
3Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
4Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, Beetlehemiin, koska hän oli Daavidin huonetta ja sukua,
5verollepanoa varten kihlattunsa, Marian, kanssa, joka oli raskaana.
6Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika,
7ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majatalossa.
8Sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.
9Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään. He pelästyivät suunnattomasti,
10mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle.
11Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.
12Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”
13Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
14”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.”
15Kun enkelit olivat menneet heidän luotaan taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti.”
16He menivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.
17Tämän nähtyään he ilmoittivat sen sanan, joka heille oli tästä lapsesta puhuttu.
18Kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät, mitä paimenet heille puhuivat.
19Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat mieleensä ja mietti niitä sydämessään.
20Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, mitä olivat kuulleet ja nähneet, sillä kaikki oli niin kuin heille oli puhuttu.
21Kun kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli hänelle antanut, ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa.
22Kun heidän puhdistuspäivänsä Mooseksen lain mukaan olivat päättyneet, he veivät lapsen Jerusalemiin asettaakseen hänet Herran eteen
23– niin kuin on kirjoitettu Herran laissa: ”Jokainen poikalapsi, joka avaa äidin kohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi” –
24ja uhratakseen, niin kuin on säädetty Herran laissa, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.
25Jerusalemissa oli mies, jonka nimi oli Simeon. Tämä mies oli hurskas ja jumalaapelkäävä. Hän odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään.
26Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, ettei hän näe kuolemaa, ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun.
27Hän tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin, ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle niin kuin lain mukaan oli tapana,
28hän otti lapsen syliinsä, ylisti Jumalaa ja sanoi:
29”Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan,
30sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
31jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi,
32valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.”
33Hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin.
34Mutta Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu kompastumiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan puhutaan,
35jotta monen sydämen ajatukset tulisivat julki. Myös sinun sielusi läpi on miekka käyvä.”
36Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Penuelin tytär, Asserin heimoa. Hän oli jo tullut iäkkääksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta
37mutta oli nyt leski, kahdeksankymmenenneljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut temppelistä vaan palveli siellä Jumalaa paastoten ja rukoillen yötä päivää.
38Juuri sillä hetkellä hän astui esiin, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
39Toimitettuaan kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan, kotikaupunkiinsa Nasaretiin.
40Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen yllään.
41Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille.
42Kun Jeesus oli kahdentoista vuoden ikäinen, he menivät jälleen juhlille, niin kuin tapa oli.
43Niiden päivien päätyttyä he lähtivät kotiin, mutta Jeesus-poika jäi Jerusalemiin. Hänen vanhempansa eivät huomanneet sitä
44vaan arvelivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan. Sitten he alkoivat etsiä häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta.
45Kun he eivät löytäneet, he palasivat Jerusalemiin etsien häntä.
46Kolmen päivän kuluttua he löysivät Jeesuksen temppelistä, jossa hän istui opettajien keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.
47Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan.
48Hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille näin? Isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua.”
49Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla Isäni huoneessa?”
50Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän heille puhui.
51Jeesus lähti heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Mutta hänen äitinsä kätki kaiken tämän sydämeensä.
52Ja Jeesus varttui viisaudessa, iässä ja armossa, Jumalan ja ihmisten edessä.