1Job vastasi:
2”Jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin samaan vaakakuppiin!
3Ne painavat enemmän kuin meren hiekka, siksi sanani menevät harhaan.
4Ovathan lihassani Kaikkivaltiaan nuolet, minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut nousevat minua vastaan.
5Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6Syödäänkö mautonta ilman suolaa, onko makua munan valkuaisessa?
7Sieluni kieltäytyy koskemasta sellaisiin. Ne ovat minulle kuin saastainen ruoka.
8Kunpa pyyntöni täyttyisi ja Jumala antaisi minulle sen, mitä toivon.
9Jospa Jumala vain suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja leikata minut pois!
10Silloin minulla olisi vielä lohdutuksena se, etten ole kieltänyt Pyhän sanoja. Hypähtäisin ilosta armottoman tuskan alla.”
11”Mikäpä on voimani, että voisin enää toivoa, mikä loppuni, että voisin olla kärsivällinen?
12Onko minulla kiven lujuus, onko ruumiini vaskea?
13Enkö enää kykene auttamaan itseäni? Onko minulta kadonnut kaikki voima?
14Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15Minun veljeni ovat pettäneet minut kuin keväinen puro, he ovat kuin kuivuneita joenuomia.
16Ne ovat jääsohjosta sameita, niihin kätkeytyy lumi.
17Auringon paahtaessa ne ehtyvät. Kun tulee helle, ne häviävät uomastaan.
18Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19Teeman karavaanit tähystelivät niitä, Savan matkalaiset panivat toivonsa niihin.
20He joutuivat häpeään, kun luottivat niihin, perille päästyään he joutuivat pettymään.
21Samoin tekin olette nyt tyhjän veroisia, te näette kauheita asioita ja pelästytte.
22Olenko sanonut: ’Antakaa minulle jotakin’ ja ’maksakaa varoistanne lahjus minun puolestani’,
23’pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä’?
24Opettakaa minua, niin minä vaikenen. Neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä hyötyä on teidän nuhtelustanne?
26Aiotteko nuhdella sanoja, epätoivoisen sanoja, jotka ovat vain tuulta.
27Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28Suvaitkaa nyt kääntyä minuun päin: en totisesti valehtele vasten kasvojanne.
29Perukaa puheenne, älköön vääryyttä tapahtuko, perukaa, vielä minä olen oikeassa.
30Olisiko kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä on turmiollista?”