1”Miksi Kaikkivaltias ei ole varannut tuomion aikoja? Miksi eivät ne, jotka hänet tuntevat, saa nähdä hänen tilintekonsa päiviä?
2Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelleen.
3Orpojen aasin he vievät mennessään, ottavat pantiksi lesken härän.
4He työntävät köyhät tien sivuun, kaikkien maan kurjien täytyy piileskellä.
5He ovat kuin villiaasit autiomaassa: he lähtevät työhönsä, purtavaa etsimään, aro antaa leivän heidän lapsilleen.
6Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, jumalattoman viinitarhasta he keräävät tähteitä.
7Alastomina he viettävät yönsä, vailla vaatteita, ilman peittoa kylmässä.
8He kastuvat vuorilla sateesta, vailla suojaa he syleilevät kalliota.
9Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
10He kulkevat alastomina, ilman vaatteita, nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
11Muurien sisällä he pusertavat öljyä, polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissaan.
12Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoille lyötyjen sielu huutaa apua. Mutta Jumala ei piittaa vääryydestä.
13On niitä, jotka kapinoivat valoa vastaan, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
14Murhaaja nousee ennen päivän valkenemista, tappaa kurjan ja köyhän. Hän hiipii yöllä kuin varas.
15Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän peittää kasvonsa ja ajattelee: ’Ei kenenkään silmä näe minua.’
16Pimeässä murtaudutaan taloihin. Päiväksi nämä ihmiset sulkeutuvat sisälle eivätkä tahdo valosta tietää.
17Pilkkopimeä on heille kuin aamunkoitto, ovathan pimeyden kauhut heille tuttuja.”
18”Kevyesti kiitää jumalaton vetten viemänä. Kirottu on maassa hänen peltopalstansa, ei hän enää poikkea viinitarhojen tielle.
19Kuiva maa ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, tuonela nielee synnintekijät.
20Äidin kohtu unohtaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, eikä häntä enää muisteta. Vääryys murskataan kuin puu.
21Hän kohteli pahoin hedelmätöntä, joka ei synnytä lapsia, leskelle hän ei hyvää tehnyt.
22Mahtavat Jumala pitää yllä voimallaan. He nousevat jälleen, vaikka olivat jo epätoivoisia hengestään.
23Hän antaa heidän olla turvassa, heillä on tuki. Hänen silmänsä valvovat heidän teitään.
24Vähäksi aikaa he kohoavat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He vaipuvat kuolemaan, heidät temmataan pois niin kuin kaikki muutkin, heidät taitetaan kuin tähkäpäät.
25Eikö näin ole? Kuka osoittaa minut valehtelijaksi? Kuka tekee tyhjäksi minun sanani?”