1Job vastasi:
2”Tänäänkin valitukseni on kapinaa! Käteni on painava huokaukseni tähden.
3Jospa tietäisin, kuinka löytäisin hänet, ja pääsisin hänen asunnolleen!
4Minä esittäisin hänelle riita-asiani ja täyttäisin suuni todisteilla.
5Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja ymmärtää, mitä hän minulle sanoisi.
6Kävisikö hän oikeutta minua vastaan suurella voimallaan? Ei, totisesti hän kuuntelisi minua tarkasti.
7Silloin olisi hänen vastapuolenaan oikeamielinen mies. Olisin vapaa tuomaristani ainiaaksi.
8Minä menen itään, mutta ei hän ole siellä, menen länteen, mutta en häntä havaitse.
9Jos hän toimii pohjoisessa, en saa häntä silmiini, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
10Hän kyllä tietää, mistä minun tieni kulkee. Jos hän tutkisi minut, osoittautuisin kullan kaltaiseksi.
11Hänen askeleissaan on jalkani pysynyt, hänen tietään olen noudattanut siltä poikkeamatta.
12Hänen huultensa käskystä en ole poikennut. Hänen suunsa sanat olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.”
13”Mutta hän pysyy samassa päätöksessään, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14Hän toteuttaa sen, mikä on minulle säädetty. Sellaista hänellä on tallella vielä paljon.
15Sen tähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä. Kun sitä ajattelen, pelkään häntä.
16Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on kauhistuttanut minut.
17En minä pimeyden tähden menehdy, en sen vuoksi, että synkeys peittää minut.”