1Kansat, tulkaa kuulemaan, kansakunnat, kuunnelkaa. Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä versoo.
2Herran viha kohtaa kaikkia kansoja ja hänen suuttumuksensa kaikkia niiden sotajoukkoja. Hän on vihkinyt ne tuhon omiksi, antanut ne teurastettaviksi.
3Surmattujen ruumiit viskataan pois, raadoista nousee löyhkä. Vuoret valuvat heidän vertaan.
4Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon kuin kirja, ja kaikki taivaan joukot varisevat alas kuin lakastuneet lehdet viiniköynnöksestä, kuin kuivettuneet hedelmät viikunapuusta.
5Minun miekkani taivaassa on juopunut, se iskee alas Edomiin, tuomioksi kansalle, jonka olen vihkinyt tuhoon.
6Herran miekka on kauttaaltaan veressä, se valuu rasvaa, karitsojen ja pukkien verta, pässien munuaisrasvaa. Sillä Herralla on uhri Bosrassa, suuri teurastus Edomin maassa.
7Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon, mullikoita ja vahvoja härkiä. Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän multansa kiiltää rasvasta.
8Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian tähden.
9Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi. Sen maa muuttuu palavaksi pieksi.
10Se ei sammu yöllä eikä päivällä, sen savu nousee iäti. Se on oleva raunioina polvesta polveen, kukaan ei siellä kulje, ei koskaan.
11Pelikaanit ja sarvipöllöt perivät sen, kissapöllöt ja korpit asuvat siellä. Hän vetää Edomin yli autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan.
12Siellä ei ole enää ylimyksiä, jotka valitsisivat kuninkaan. Kaikki sen ruhtinaat ovat kadonneet.
13Sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen varustukset nokkosia ja ohdakkeita. Siitä tulee sakaalien asunto, strutsien kotipaikka.
14Siellä kohtaavat aavikon ulvovat eläimet, villipukit huutelevat toisilleen. Siellä pääsee Liilit rauhaan ja löytää lepopaikan.
15Siellä pesii nuolikäärme. Sinne se laskee munansa ja hautoo ne poikasiksi raunioiden varjossa. Haaskalinnutkin kokoontuvat sinne, sieltä ne löytävät toisensa.
16Tutkikaa Herran kirjaa ja lukekaa siitä. Yhtäkään näistä ei puutu, yksikään ei kaipaa toistaan. Hänen suunsa käskee niin, ja hänen henkensä kokoaa ne yhteen.
17Hän on heittänyt arpaa niiden kesken, ja hänen kätensä on jakanut niille maan mittanuoralla. Ne perivät sen ikiajoiksi, asuvat siellä polvesta polveen.