1”Nosta soofar-torvi huulillesi! Kotkan lailla väijyy uhka Herran temppeliä vastaan, sillä he ovat rikkoneet minun liittoni, luopuneet minun laistani.
2Minun puoleeni he huutavat: ’Minun Jumalani! Me tunnemme sinut, me olemme Israel.’
3Israel on torjunut hyvän. Vihollinen tulee ajamaan sitä takaa.
4He ovat asettaneet itselleen kuninkaita vastoin minun tahtoani, ruhtinaita kysymättä minun mielipidettäni. Hopeastaan ja kullastaan he ovat tehneet jumalankuvia, omaksi tuhokseen.
5Sinun vasikkasi on hylätty, Samaria. Minun vihani on syttynyt Samarian asukkaita vastaan. Kuinka kauan he ovat kykenemättömiä puhdistautumaan?
6Vasikka on kotoisin Israelista, seppä sen on tehnyt. Ei se ole Jumala; pirstaleiksi hajoaa Samarian vasikka.
7Sillä tuulta he kylvävät ja myrskyä leikkaavat. Laiho ei kasva täyteen mittaan, ei se tuota jauhoja. Ja jos vähän tuottaakin, kaiken nielevät muukalaiset.
8Nielty on Israel. Se on nyt kansojen seassa kuin astia, josta kukaan ei välitä.
9He ovat kulkeneet Assuriin kuin yksinään vaelteleva villiaasi. Efraim ostelee lahjoilla rakastajia.
10Vaikka he käyvät kauppaa kansojen seassa, minä heidät nyt kokoan, ja he alkavat käydä vähäarvoisiksi ruhtinaitten kuninkaan taakan alla.
11Koska Efraim on rakentanut paljon alttareita tehdäkseen syntiä, alttarit ovat tulleet sille synniksi.
12Vaikka kirjoittaisin hänelle lakejani tuhansittain, outoina niitä pidetään.
13He tuovat minulle lahjojaan, uhraavat lihaa ja syövät sen itse, mutta ei Herra niihin mielly. Hän muistaa nyt heidän rikoksensa ja rankaisee heitä heidän syntiensä tähden: Egyptiin heidän on palattava.
14Israel on unohtanut tekijänsä ja rakentanut palatseja, Juuda on rakentanut paljon linnoitettuja kaupunkeja. Mutta minä lähetän tulen niihin kaupunkeihin, tuli kuluttaa nuo palatsit.”