1Maassa oli kova nälänhätä.
2Kun Egyptistä tuotu vilja oli syöty loppuun, heidän isänsä sanoi heille: ”Menkää jälleen ostamaan meille vähän ruokaa.”
3Juuda vastasi hänelle: ”Se mies vakuuttamalla vakuutti meille: ’Te ette saa nähdä kasvojani, ellei veljenne ole kanssanne.’
4Jos lähetät veljemme meidän mukanamme, me lähdemme ostamaan sinulle ruokaa,
5mutta jos et lähetä, emme mekään lähde. Se mies sanoi meille: ’Te ette saa nähdä kasvojani, ellei veljenne ole kanssanne.’”
6Israel sanoi: ”Miksi te teitte niin pahasti minua kohtaan? Miksi kerroitte tuolle miehelle, että teillä on vielä yksi veli?”
7He vastasivat: ”Mies kyseli tarkoin meistä ja suvustamme: ’Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veli?’ Silloin me kerroimme hänelle, kuinka asiat ovat. Mistä me saatoimme tietää, että hän sanoisi: ’Tuokaa veljenne tänne’?”
8Juuda sanoi isälleen Israelille: ”Lähetä nuorukainen minun mukanani, niin me lähdemme matkaan. Silloin pysymme elossa emmekä kuole, niin me kuin sinäkin sekä vaimomme ja lapsemme.
9Minä vastaan hänestä. Saat vaatia minut tilille hänestä. Jos en tuo häntä luoksesi, sinun eteesi, minä olen koko ikäni syyllinen sinun edessäsi.
10Totisesti, jos emme olisi vitkastelleet, olisimme ehtineet palata sieltä kotiin jo kahdesti.”
11Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: ”Jos asia kerran on näin, niin tehkää tällä tavoin: Ottakaa astioihin maan parhaimpia tuotteita ja viekää sille miehelle lahjaksi vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja mirhaa, pähkinöitä ja manteleita.
12Ottakaa mukaanne kaksinkertainen määrä rahaa ja palauttakaa ne rahat, jotka saitte takaisin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.
13Ottakaa mukaan veljenne ja lähtekää takaisin sen miehen luo.
14Jumala, Kaikkivaltias, suokoon teille armon sen miehen edessä ja antakoon toisen veljenne sekä Benjaminin palata teidän kanssanne. Ja jos minä menetän lapseni, niin menetän lapseni.”
15Miehet ottivat mukaansa edellä mainitut lahjat, kaksinkertaisen määrän rahaa sekä Benjaminin ja lähtivät Egyptiin. Kun he sitten seisoivat Joosefin edessä
16ja Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, hän sanoi taloudenhoitajalleen: ”Vie nämä miehet sisään, teurasta teuraseläin ja valmista ateria, sillä nämä miehet syövät päivällistä minun kanssani.”
17Mies teki, niin kuin Joosef oli sanonut, ja vei miehet Joosefin taloon.
18Veljet olivat peloissaan, kun heitä vietiin Joosefin taloon. He sanoivat: ”Meidät on tuotu tänne siksi, että kimppuumme hyökättäisiin, meitä pahoinpideltäisiin, meidät otettaisiin orjiksi ja aasimme anastettaisiin rahojen tähden, jotka viime kerralla palautettiin säkkeihimme.”
19Talon ovella he menivät Joosefin taloudenhoitajan luo ja puhuivat hänelle.
20He sanoivat: ”Oi herrani, me olemme käyneet aikaisemminkin ostamassa täältä ruokaa.
21Kun me tulimme yöpymispaikkaan ja avasimme säkkimme, jokainen meistä löysi rahansa täysipainoisena säkkinsä suusta. Me olemme tuoneet ne takaisin.
22Toimme mukanamme myös toiset rahat ostaaksemme viljaa ruuaksi. Emme tiedä, kuka oli pannut rahat säkkeihimme.”
23Mies vastasi: ”Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teille aarteen säkkeihinne. Teidän rahanne minä olen saanut.” Sitten hän toi heidän luokseen Simeonin.
24Mies vei heidät Joosefin taloon ja antoi heille vettä, ja he pesivät jalkansa. Hän antoi myös heidän aaseilleen rehua.
25He laittoivat lahjansa valmiiksi siihen mennessä, kun Joosef keskipäivällä tulisi, sillä he olivat kuulleet, että he aterioisivat siellä.
26Kun Joosef tuli kotiin, he veivät tuomansa lahjat hänelle sisälle taloon ja heittäytyivät maahan hänen edessään.
27Hän tervehti heitä ja kysyi: ”Kuinka voi vanha isänne, josta puhuitte? Elääkö hän vielä?”
28He vastasivat: ”Isämme, sinun palvelijasi, elää vielä ja voi hyvin.” Ja he kumartuivat osoittamaan kunnioitusta.
29Joosef käänsi katseensa, näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: ”Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte minulle?” Sitten hän sanoi: ”Jumala olkoon sinulle armollinen, poikani.”
30Sitten Joosef kiiruhti pois, sillä hän liikuttui veljensä vuoksi ja häntä itketti. Hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.
31Pestyään kasvonsa hän tuli takaisin, hillitsi itsensä ja käski: ”Tarjotkaa ruokaa!”
32Ruoka tarjottiin erikseen hänelle, erikseen veljille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan. Egyptiläiset eivät näet voi syödä heprealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisistä inhottavaa.
33He istuivat hänen edessään ikäjärjestyksessä, esikoisesta nuorimpaan. Miehet katselivat toisiaan ihmetellen.
34Joosef antoi kantaa edestään annoksia heille, ja Benjamin sai viisi kertaa suuremman annoksen kuin kukaan muu veljistä. He joivat Joosefin kanssa ja juopuivat.