1Herra sanoi Moosekselle: ”Mene faraon luo ja puhu hänelle: ’Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan minua.
2Mutta jos sinä kieltäydyt päästämästä heitä ja vielä pidätät heitä,
3Herran käsi lyö hyvin pahalla rutolla kedolla olevaa karjaasi: hevosia, aaseja, kameleita, nautoja ja lampaita.
4Hän tekee kuitenkin eron israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, eikä yksikään israelilaisten eläimistä kuole.
5Herra on asettanut määräajan ja sanonut: Huomenna Herra tekee näin tässä maassa.’”
6Seuraavana päivänä Herra teki niin. Kaikki Egyptin karja kuoli, mutta israelilaisten karjasta ei kuollut ainoatakaan.
7Kun farao lähetti tiedustelemaan asiaa, niin todellakin, israelilaisten karjasta ei ollut kuollut ainoatakaan. Mutta faraon sydän paatui, eikä hän päästänyt kansaa.
8Sitten Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Ottakaa kouranne täyteen nokea uunista, ja Mooses heittäköön sen taivasta kohti faraon silmien edessä.
9Se muuttuu pölyksi, joka peittää koko Egyptin maan, ja siitä tulee paiseita ja märkiviä rakkuloita ihmisiin ja karjaan kaikkialla Egyptin maassa.”
10He ottivat nokea uunista ja asettuivat seisomaan faraon eteen. Kun Mooses heitti nokea taivasta kohti, ihmisiin ja karjaan tuli paiseita ja märkiviä rakkuloita.
11Paiseiden tähden tietäjätkään eivät voineet kestää Mooseksen edessä, sillä paiseita oli niin heissä kuin kaikissa muissakin egyptiläisissä.
12Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä tämä kuunnellut Moosesta ja Aaronia, aivan kuten Herra oli Moosekselle puhunut.
13Herra sanoi Moosekselle: ”Nouse varhain aamulla, asetu faraon eteen ja sano hänelle: ’Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan minua.
14Muuten minä annan tällä kertaa kaikkien vitsauksieni kohdata sinua sekä palvelijoitasi ja kansaasi, jotta tietäisit, ettei ole ketään minun vertaistani koko maan päällä.
15Olisinhan jo voinut ojentaa käteni ja lyödä sinua ja kansaasi rutolla, niin että olisit kokonaan hävinnyt maan päältä.
16Mutta minä olen antanut sinun pysyä sitä varten, että näyttäisin sinussa voimani ja että nimeäni julistettaisiin kaikkialla maan päällä.
17Yhä sinä vain korotat itsesi kansaani vastaan etkä päästä sitä!
18Mutta huomenna tähän aikaan minä annan tulla hyvin ankaran raesateen, jonka kaltaista ei Egyptissä ole ollut sen perustamispäivästä tähän asti.
19Lähetä siis nyt viemään suojaan karjasi ja kaikki, mitä sinulla on ulkona, sillä kaikki ihmiset ja eläimet, jotka ovat ulkona ja joita ei ole koottu sisälle, joutuvat raesateeseen ja kuolevat.’”
20Ne faraon palvelijat, jotka pelkäsivät Herran sanaa, toimittivat silloin palvelijansa ja karjansa suojaan,
21mutta ne, jotka eivät välittäneet Herran sanasta, jättivät palvelijansa ja karjansa ulos.
22Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi taivasta kohti, niin raesade tulee koko Egyptin maan, ihmisten, karjan ja kaikkien kedon kasvien päälle.”
23Mooses ojensi sauvansa taivasta kohti, ja Herra antoi ukkosen jylistä ja rakeiden sataa, ja tuli iski maahan. Näin Herra antoi sataa rakeita Egyptin maan päälle.
24Satoi rakeita, ja tuli leimusi raesateen keskellä. Sade oli hyvin ankara. Sellaista ei ollut sattunut Egyptin maassa koko sinä aikana, jona Egyptin kansa oli ollut olemassa.
25Rakeet surmasivat kaikki ulkona olevat ihmiset ja karjan koko Egyptin maassa. Ne löivät lakoon myös kaikki maan kasvit ja pirstoivat kaikki kedon puut.
26Ainoastaan Goosenin maassa, jossa israelilaiset asuivat, ei ollut raesadetta.
27Farao kutsui nyt luokseen Mooseksen ja Aaronin ja sanoi heille: ”Minä olen nyt tehnyt syntiä. Herra on vanhurskas, mutta minä ja kansani olemme jumalattomia.
28Rukoilkaa Herraa, sillä aivan tarpeeksi on jo ollut Jumalan jylinää ja rakeita. Minä päästän teidät, eikä teidän tarvitse enää viipyä täällä.”
29Mooses vastasi hänelle: ”Kun lähden kaupungista, minä ojennan käteni Herran puoleen. Silloin jylinä lakkaa, eikä rakeita enää tule, jotta tietäisit, että maa kuuluu Herralle.
30Mutta minä kyllä tiedän, ettet sinä eivätkä sinun palvelijasi vieläkään pelkää Herraa Jumalaa.”
31Pellava ja ohra olivat tuhoutuneet, sillä ohra oli tekemässä tähkää ja pellava oli nupullaan,
32mutta vehnä ja spelttivehnä eivät tuhoutuneet, sillä ne valmistuvat myöhemmin.
33Mooses lähti faraon luota kaupungista ja ojensi kätensä Herran puoleen. Silloin jylinä ja rakeet lakkasivat eikä maassa enää satanut.
34Kun farao näki, että sade, rakeet ja jylinä lakkasivat, hän teki jälleen syntiä. Sekä hän että hänen palvelijansa kovettivat sydämensä.
35Niin faraon sydän pysyi kovana eikä hän päästänyt israelilaisia, niin kuin Herra oli Mooseksen kautta puhunut.