1Herra sanoi Moosekselle: ”Sano Aaronille: ’Ojenna kätesi ja sauvasi jokien, virtojen ja lammikoiden yli ja nostata sammakoita Egyptin maahan.’”
2Niin Aaron ojensi kätensä Egyptin vetten yli, ja sammakot nousivat maalle ja peittivät Egyptin maan.
3Tietäjät tekivät loitsuillaan samoin ja nostattivat sammakoita Egyptin maahan.
4Silloin farao kutsui Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: ”Rukoilkaa Herraa ottamaan pois sammakot vaivaamasta minua ja kansaani, niin minä päästän kansan uhraamaan Herralle.”
5Mooses sanoi faraolle: ”Suo minulle se kunnia, että sanot, milloin minun on rukoiltava sinun, palvelijoittesi ja kansasi puolesta, että sammakot häviävät kodistasi ja palatseistasi ja niitä jää ainoastaan Niiliin.”
6Farao vastasi: ”Huomenna.” Mooses sanoi: ”Tapahtukoon niin kuin sanoit, jotta tietäisit, ettei kukaan ole Herran, meidän Jumalamme, vertainen.
7Sammakot katoavat kodistasi, palatseistasi sekä palvelijoittesi ja kansasi kodeista, ja niitä jää ainoastaan Niiliin.”
8Mooses ja Aaron lähtivät faraon luota, ja Mooses huusi Herran puoleen sammakkovitsauksen vuoksi, jonka Herra oli antanut kohdata faraota.
9Herra teki Mooseksen sanan mukaan, ja sammakot kuolivat taloista, pihoilta ja kedoilta.
10Egyptiläiset kokosivat niitä läjittäin, ja maa alkoi haista.
11Mutta kun farao näki, että vitsaus oli hellittänyt, hän paadutti sydämensä, niin kuin Herra oli sanonut, eikä kuunnellut Moosesta ja Aaronia.
12Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Sano Aaronille: ’Ojenna sauvasi ja lyö maan tomua, niin siitä tulee syöpäläisiä koko Egyptin maahan.’”
13He tekivät niin. Aaron ojensi kätensä ja sauvansa ja löi maan tomua, ja syöpäläisiä tuli ihmisten ja karjan kimppuun. Kaikki maan tomu muuttui syöpäläisiksi koko Egyptin maassa.
14Myös tietäjät yrittivät saada loitsuillaan syntymään syöpäläisiä, mutta eivät kyenneet. Syöpäläiset olivat ihmisten ja karjan kimpussa.
15Silloin tietäjät sanoivat faraolle: ”Tämä on Jumalan sormi.” Mutta faraon sydän pysyi kovana, niin kuin Herra oli sanonut, eikä hän kuunnellut heitä.
16Sen jälkeen Herra sanoi Moosekselle: ”Nouse varhain aamulla ja asetu faraon eteen, kun hän menee veden ääreen, ja sano hänelle: ’Näin sanoo Herra: Päästä minun kansani palvelemaan minua.
17Jos sinä et päästä minun kansaani, niin tiedä, että minä lähetän paarmoja sinun, palvelijoittesi ja kansasi kimppuun sekä taloihisi. Silloin egyptiläisten talot ja myös maa, jonka päälle ne on rakennettu, tulevat täyteen paarmoja.
18Sinä päivänä minä eristän Goosenin maan, jossa kansani asuu, niin ettei sinne tule paarmoja, jotta tietäisit, että minä olen Herra maan päällä.
19Minä teen eron oman kansani ja sinun kansasi välillä. Tämä merkki toteutuu huomenna.’”
20Herra teki näin, ja paarmoja tuli sakeasti faraon ja hänen palvelijoittensa taloihin ja koko Egyptin maahan, ja niistä tuli maan turmio.
21Silloin farao kutsui Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: ”Menkää ja uhratkaa Jumalallenne tässä maassa.”
22Mutta Mooses sanoi: ”Ei niin sovi tehdä, sillä me uhraamme Herralle, Jumalallemme, sellaista mikä on egyptiläisten mielestä inhottavaa. Jos me uhraamme egyptiläisten nähden heidän inhoamiaan uhreja, eivätkö he kivitä meitä?
23Me tahdomme mennä kolmen päivän matkan autiomaahan ja uhrata Herralle, Jumalallemme, sen mukaisesti kuin hän meille sanoo.”
24Farao sanoi: ”Minä päästän teidät autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallenne, mutta älkää menkö kovin kauas. Rukoilkaa minun puolestani.”
25Mooses vastasi: ”Kun olen lähtenyt luotasi, minä rukoilen Herraa, ja paarmat häviävät huomenna faraon, hänen palvelijoittensa ja hänen kansansa kimpusta. Kunpa farao ei vain enää pettäisi, niin ettei päästäkään kansaa uhraamaan Herralle.”
26Sitten Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa.
27Herra teki niin kuin Mooses oli sanonut. Hän poisti paarmat sekä faraon että hänen palvelijoittensa ja kansansa kimpusta, eikä niitä jäänyt ainoatakaan.
28Mutta farao paadutti sydämensä tälläkin kertaa eikä päästänyt kansaa.