1Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Lähtekää täältä, sinä ja kansa, jonka olet tuonut Egyptin maasta, ja menkää siihen maahan, josta olen vannonut valan Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja sanonut: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan sen.’
2Minä lähetän sinun edellesi enkelin ja karkotan kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset.
3Hän johdattaa sinut maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Minä itse en kulje sinun mukanasi, etten tuhoaisi sinua matkalla, sillä sinä olet niskurikansa.”
4Kun kansa kuuli tämän ankaran puheen, se alkoi murehtia, eikä yksikään pannut korujaan ylleen.
5Herra käski Mooseksen sanoa israelilaisille: ”Te olette uppiniskainen kansa. Jos kulkisin hetkenkin keskellänne, minä tuhoaisin teidät. Ottakaa nyt korut pois yltänne, niin minä harkitsen, mitä teille teen.”
6Niin israelilaiset luopuivat koruistaan Hoorebinvuoren luona.
7Sitten Mooses otti teltan, pystytti sen leirin ulkopuolelle jonkin matkan päähän leiristä ja nimitti sen ilmestysmajaksi. Jokaisen, joka etsi Herraa, oli mentävä ilmestysmajan luo leirin ulkopuolelle.
8Mooseksen lähtiessä teltalle koko kansa nousi, ja jokainen seisoi telttansa ovella seuraten katseellaan Moosesta, kunnes hän oli mennyt telttaan.
9Kun Mooses oli mennyt telttaan, pilvipatsas laskeutui ja asettui teltan ovelle, ja Herra puhui Mooseksen kanssa.
10Koko kansa näki pilvipatsaan asettuvan teltan ovelle, ja kaikki heittäytyivät maahan, kukin telttansa ovella.
11Herra puhui Moosekselle kasvotusten, niin kuin mies puhuu ystävälleen. Sitten Mooses palasi takaisin leiriin, mutta hänen nuori palvelijansa Joosua, Nuunin poika, ei poistunut teltasta.
12Mooses sanoi Herralle: ”Sinä sanot minulle, että minun on johdettava tätä kansaa, mutta et ole ilmoittanut minulle, kenet sinä lähetät minun kanssani. Kuitenkin sinä olet sanonut: ’Minä tunnen sinut nimeltä, ja sinä olet myös saanut armon minun silmissäni.’
13Jos siis todella olet suosiollinen minulle, niin ilmoita minulle tiesi, että voisin tulla tuntemaan sinut ja saisin armon sinun silmissäsi. Onhan tämä kansa kuitenkin sinun kansasi.”
14Herra vastasi: ”Minä kuljen kanssasi, ja minä annan sinulle levon.”
15Mooses vastasi hänelle: ”Ellet sinä kulje kanssani, älä vie meitä täältä.
16Mistä muutoin voidaan tietää, että me olemme saaneet armon sinun silmissäsi, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä kuljet kanssamme ja että meillä, minulla ja sinun kansallasi, on erityisasema kaikkien kansojen joukossa maan päällä?”
17Herra vastasi Moosekselle: ”Minä teen myös tämän, mitä nyt pyydät, sillä sinä olet saanut armon minun silmissäni ja minä tunnen sinut nimeltä.”
18Mooses sanoi: ”Minä pyydän, näytä minulle kunniasi.”
19Herra vastasi: ”Minä annan kaiken ihanuuteni kulkea editsesi ja lausun Herran nimeä sinun edessäsi. Minä olen suosiollinen, kenelle olen suosiollinen, ja armahdan, ketä armahdan. ”
20Hän sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.”
21Sitten Herra sanoi: ”Katso, tässä vieressäni on paikka. Asetu seisomaan tähän kalliolle,
22ja kun kunniani kulkee ohitsesi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
23Sitten minä siirrän käteni pois, ja sinä näet minun selkäpuoleni, mutta kasvojani ei kukaan saa nähdä.”