1Profeetta Elisa kutsui erään profeetanoppilaan ja sanoi hänelle: ”Vyötä itsesi, ota tämä öljyastia mukaasi ja mene Gileadin Raamotiin.
2Kun tulet sinne, etsi sieltä käsiisi Jeehu, Nimsin pojan Joosafatin poika. Mene sisään, käske hänen nousta toveriensa keskeltä ja vie hänet sisähuoneeseen.
3Ota öljyastia, vuodata öljy hänen päähänsä ja sano: ’Näin sanoo Herra: Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.’ Avaa sitten ovi ja pakene viivyttelemättä.”
4Niin nuorukainen, profeetan palvelija, meni Gileadin Raamotiin.
5Kun hän tuli sinne, hän näki sotaväen päälliköt istumassa. Hän sanoi: ”Minulla on asiaa sinulle, päällikkö.” Jeehu kysyi: ”Kenelle meistä kaikista?” Hän vastasi: ”Sinulle, päällikkö.”
6Silloin Jeehu nousi ja meni sisähuoneeseen. Profeetanoppilas vuodatti öljyn hänen päähänsä ja sanoi hänelle: ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä olen voidellut sinut Herran kansan, Israelin, kuninkaaksi.
7Sinä surmaat herrasi Ahabin suvun, sillä minä kostan Iisebelille palvelijoitteni profeettojen veren ja kaikkien Herran palvelijoiden veren.
8Koko Ahabin suku tuhoutuu. Minä hävitän Israelista Ahabin miespuoliset jälkeläiset, niin orjat kuin vapaatkin.
9Minä teen Ahabin suvulle samoin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja samoin kuin Baesan, Ahian pojan, suvulle.
10Iisebelin syövät koirat Jisreelin vainiolla, eikä kukaan hautaa häntä.” Sitten profeetanoppilas avasi oven ja pakeni.
11Jeehu tuli ulos herransa palvelijoiden luo, ja häneltä kysyttiin: ”Onko kaikki hyvin? Miksi tuo hullu tuli luoksesi?” Hän vastasi heille: ”Tehän tunnette sen miehen ja hänen puheensa.”
12Mutta he sanoivat: ”Valhetta! Kerro meille totuus!” Hän vastasi: ”Niin ja niin hän puhui minulle ja sanoi: ’Näin sanoo Herra: Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.’”
13Silloin jokainen riisui heti viittansa, ja he panivat ne hänen alleen ylimmälle portaalle. He puhalsivat soofar-torveen ja huusivat: ”Jeehu on kuningas!”
14Jeehu, Nimsin pojan Joosafatin poika, teki salaliiton Jooramia vastaan. Jooram oli ollut koko Israelin kanssa puolustamassa Gileadin Raamotia Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan.
15Hän oli palannut Jisreeliin parantuakseen haavoista, joita aramilaiset olivat lyöneet häneen hänen taistellessaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan. Jeehu sanoi: ”Jos teille sopii, älkää päästäkö lähtemään kaupungista ketään, joka menisi kertomaan Jisreeliin tästä hankkeesta.”
16Sitten Jeehu nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin, koska Jooram makasi siellä sairaana. Ahasja, Juudan kuningas, oli myös tullut sinne katsomaan Jooramia.
17Tähystäjä seisoi Jisreelin tornissa ja näki Jeehun joukon tulevan ja sanoi: ”Minä näen väkijoukon.” Jooram sanoi: ”Ota ratsumies ja lähetä hänet heitä vastaan kysymään, onko kaikki hyvin.”
18Ratsumies lähti Jeehua vastaan ja sanoi: ”Näin kysyy kuningas: ’Onko kaikki hyvin?’” Jeehu vastasi: ”Mitä se sinulle kuuluu, onko kaikki hyvin? Käänny ja seuraa minua.” Tähystäjä ilmoitti siitä sanoen: ”Sanansaattaja tuli heidän luokseen mutta ei palaa takaisin.”
19Silloin kuningas lähetti toisen ratsumiehen, ja tämä tuli heidän luokseen ja sanoi: ”Näin kysyy kuningas: ’Onko kaikki hyvin?’” Jeehu vastasi: ”Mitä se sinulle kuuluu, onko kaikki hyvin? Käänny ja seuraa minua.”
20Tähystäjä ilmoitti: ”Sanansaattaja tuli heidän luokseen mutta ei palaa takaisin. Ja ajotapa muistuttaa Jeehun, Nimsin pojan, ajoa, sillä hän ajaa kuin hurjapää.”
21Silloin Jooram sanoi: ”Valjastakaa!” Hänen vaununsa valjastettiin, ja Jooram, Israelin kuningas, sekä Ahasja, Juudan kuningas, lähtivät kumpikin vaunuissaan Jeehua vastaan ja kohtasivat hänet jisreeliläisen Naabotin maapalstalla.
22Kun Jooram näki Jeehun, hän kysyi: ”Onko kaikki hyvin, Jeehu?” Tämä vastasi: ”Kuinka kaikki voisi olla hyvin, kun äitisi Iisebelin haureudet ja hänen monet noituutensa saavat yhä jatkua?”
23Silloin Jooram käänsi vaununsa, pakeni ja huusi Ahasjalle: ”Petos, Ahasja!”
24Mutta Jeehu jännitti jousen kaikin voimin ja ampui Jooramia hartioiden väliin. Nuoli lävisti hänen sydämensä, ja hän vaipui polvilleen vaunuissaan.
25Sitten Jeehu sanoi Bidkarille, vaunu-upseerilleen: ”Ota ja heitä hänet jisreeliläisen Naabotin maapalstalle. Muistathan sinä niin kuin minäkin, että kun ratsastimme rinnakkain hänen isänsä Ahabin jäljessä, Herra lausui hänestä tämän ennustuksen:
26’Totisesti, minä näin eilen Naabotin ja hänen poikiensa veren, sanoo Herra. Ja tällä samalla maapalstalla minä kostan sinulle, sanoo Herra.’ Ota hänet nyt ja heitä tälle maapalstalle Herran sanan mukaan.”
27Kun Ahasja, Juudan kuningas, näki mitä tapahtui, hän pakeni puutarhatalolle päin. Mutta Jeehu ajoi häntä takaa ja sanoi: ”Ampukaa hänetkin vaunuihinsa.” He ampuivat häntä Guurin solassa, joka on Jibleamin luona. Ahasja pääsi kuitenkin pakenemaan Megiddoon, mutta siellä hän kuoli.
28Hänen palvelijansa veivät hänet vaunuissa Jerusalemiin ja hautasivat hänet hänen omaan hautaansa, hänen isiensä viereen, Daavidin kaupunkiin.
29Ahasja oli tullut Juudan kuninkaaksi Ahabin pojan Jooramin yhdentenätoista hallitusvuotena.
30Sitten Jeehu tuli Jisreeliin. Kun Iisebel kuuli siitä, hän maalasi ihomaalilla silmäluomensa, koristeli hiuksensa ja asettui ikkunan ääreen katselemaan.
31Jeehun tullessa portista sisään Iisebel kysyi: ”Kävikö hyvin Simrille, herransa murhaajalle?”
32Jeehu kohotti katseensa ikkunaa kohti ja kysyi: ”Kuka on minun puolellani? Kuka?” Niin pari kolme hoviherraa katsoi alas häneen.
33Jeehu sanoi: ”Heittäkää hänet alas.” He heittivät Iisebelin alas, ja hänen vertaan roiskui seinään ja hevosiin, ja ne tallasivat hänet jalkoihinsa.
34Jeehu meni sisään ja söi ja joi. Sitten hän sanoi: ”Pitäkää huolta, että se kirottu nainen tulee haudatuksi. Olihan hän sentään kuninkaan tytär.”
35Mutta kun he menivät hautaamaan häntä, he eivät löytäneet muuta kuin pääkallon, jalat ja kädet.
36He palasivat ja kertoivat sen Jeehulle. Silloin Jeehu sanoi: ”Tässä on toteutunut Herran sana, jonka hän puhui palvelijansa, tisbeläisen Elian, kautta: ’Koirat syövät Iisebelin lihan Jisreelin vainiolla,
37ja Iisebelin ruumis on niin kuin lanta pellolla Jisreelin vainiolla, niin ettei voida sanoa: Tämä on Iisebel.’”