1Elisa puhui naiselle, jonka pojan hän oli herättänyt henkiin, ja sanoi: ”Nouse, sinä ja perheesi, ja mene muualle asumaan, missä vain voit asua, sillä Herra on kutsunut tähän maahan nälänhädän, ja se myös tulee seitsemäksi vuodeksi.”
2Nainen nousi ja teki Jumalan miehen sanan mukaan. Hän lähti perheineen ja asui muukalaisena filistealaisten maassa seitsemän vuotta.
3Niiden seitsemän vuoden kuluttua nainen palasi filistealaisten maasta. Hän meni kuninkaan luo ja äänekkäästi valittaen vetosi tähän saadakseen talonsa ja peltonsa takaisin.
4Kuningas oli silloin puhumassa Geehasin, Jumalan miehen palvelijan, kanssa ja oli pyytänyt häneltä: ”Kerro minulle kaikista niistä suurista teoista, jotka Elisa on tehnyt.”
5Juuri kun Geehasi oli kertomassa kuninkaalle, kuinka Elisa oli herättänyt kuolleen henkiin, tuli kuninkaan luo nainen, jonka pojan Elisa oli herättänyt henkiin, ja anoi äänekkäästi valittaen takaisin taloaan ja peltoaan. Silloin Geehasi sanoi: ”Herrani, kuningas, tämä on se nainen, ja tuo on hänen poikansa, jonka Elisa herätti henkiin.”
6Kuningas tiedusteli naiselta asiaa, ja tämä kertoi hänelle kaiken. Silloin kuningas lähetti erään hoviherran hänen mukaansa ja sanoi: ”Järjestä hänelle takaisin kaikki, mikä hänelle kuuluu, ja korvaa kaikki pellon sadot siitä päivästä alkaen, jona hän lähti maasta, tähän päivään asti.”
7Kun Elisa kerran tuli Damaskokseen, Aramin kuningas Benhadad oli sairaana. Kun hänelle kerrottiin, että Jumalan mies on tullut kaupunkiin,
8sanoi kuningas Hasaelille: ”Ota mukaasi lahja, mene tapaamaan Jumalan miestä ja kysy hänen kauttaan Herralta, toivunko minä tästä taudista.”
9Hasael meni tapaamaan Elisaa ja otti mukaansa lahjaksi neljäkymmentä kamelinkuormaa kaikkea, mikä Damaskoksessa oli parasta. Hän tuli ja astui Elisan eteen ja sanoi: ”Poikasi Benhadad, Aramin kuningas, lähetti minut sinun luoksesi kysymään, toipuuko hän tästä taudista.”
10Elisa sanoi: ”Mene ja sano hänelle: ’Sinä toivut.’ Herra on kuitenkin näyttänyt minulle, että hän kuolee.”
11Jumalan mies tuijotti eteensä ilmeettömänä, kunnes lopulta purskahti itkuun.
12Hasael kysyi: ”Minkä tähden herrani itkee?” Elisa vastasi: ”Koska minä tiedän, kuinka paljon pahaa sinä tulet tekemään israelilaisille. Sinä sytytät tuleen heidän varustetut kaupunkinsa, surmaat miekalla heidän nuoret miehensä, murskaat heidän pienet lapsensa ja halkaiset heidän raskaana olevat vaimonsa.”
13Hasael sanoi: ”Mikä on palvelijasi, tällainen koira, että hän voisi saavuttaa jotakin niin suurta?” Elisa vastasi: ” Herra on näyttänyt minulle, että sinusta tulee Aramin kuningas.”
14Hasael lähti Elisan luota ja tuli herransa luo. Kuningas kysyi häneltä: ”Mitä Elisa sanoi sinulle?” Hasael vastasi: ”Hän sanoi minulle, että sinä toivut.”
15Mutta seuraavana päivänä Hasael otti peitteen, kastoi sen veteen ja piti sitä levitettynä Benhadadin kasvoilla, kunnes tämä kuoli. Ja Hasael tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.
16Israelin kuninkaan Jooramin, Ahabin pojan, viidentenä hallitusvuotena, Joosafatin vielä ollessa Juudan kuninkaana, tuli Jooramista, Juudan kuninkaan Joosafatin pojasta, kuningas.
17Jooram oli kuninkaaksi tullessaan kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen ja hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.
18Hän vaelsi Israelin kuninkaiden tietä Ahabin suvun tavoin. Hänellä oli näet vaimona Ahabin tytär, ja hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.
19Palvelijansa Daavidin tähden Herra ei kuitenkaan tahtonut tuhota Juudaa, koska hän oli luvannut antaa Daavidin ja hänen poikiensa lampun palaa ikuisesti.
20Jooramin päivinä edomilaiset nousivat kapinaan Juudan valtaa vastaan ja asettivat itselleen kuninkaan.
21Jooram meni kaikkine sotavaunuineen rajan yli Saairiin. Hän nousi yöllä ja voitti häntä ja sotavaunujen päälliköitä piirittäneet edomilaiset, mutta hänen sotaväkensä pakeni teltoilleen.
22Edomilaiset siis nousivat kapinaan Juudaa vastaan, ja näin on ollut tähän päivään asti. Samaan aikaan myös Libna nousi kapinaan.
23Muista Jooramia koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan.
24Jooram meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.
25Israelin kuninkaan Jooramin, Ahabin pojan, kahdentenatoista hallitusvuotena tuli Ahasja, Juudan kuninkaan Jooramin poika, kuninkaaksi.
26Ahasja oli kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa vuoden. Hänen äitinsä oli nimeltään Atalja, Israelin kuninkaan Omrin pojan tytär.
27Ahasja vaelsi Ahabin suvun tietä ja teki tämän suvun tavoin sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, sillä hän oli äidin puolelta Ahabin sukua.
28Ahasja lähti Jooramin, Ahabin pojan, kanssa sotimaan Aramin kuningasta Hasaelia vastaan Gileadin Raamotiin, mutta aramilaiset haavoittivat Jooramia.
29Kuningas Jooram palasi Jisreeliin parantuakseen haavoista, joita aramilaiset olivat lyöneet häneen Raamassa, kun hän oli taistellut Aramin kuningasta Hasaelia vastaan. Ja Juudan kuningas Ahasja, Jooramin poika, tuli Jisreeliin katsomaan Jooramia, Ahabin poikaa, koska tämä oli sairaana.