1Sitten Daavid nousi ja lähti, mutta Joonatan palasi kaupunkiin.
2Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Noobiin. Ahimelek tuli vapisten Daavidia vastaan ja kysyi häneltä: ”Miksi tulet yksin eikä ketään ole kanssasi?”
3Daavid vastasi pappi Ahimelekille: ”Kuningas käski minut asialle ja sanoi minulle: ’Kukaan ei saa tietää mitään asiasta, jolle minä sinut lähetän, tai käskystä, jonka olen sinulle antanut.’ Palvelijat minä olen määrännyt siihen ja siihen paikkaan.
4Anna nyt minulle, mitä sinulla on – viisi leipää tai mitä sitten löytyykin.”
5Pappi vastasi Daavidille: ”Tavallista leipää minulla ei ole, on vain pyhää leipää. Kai palvelijat ovat karttaneet naisia?”
6Daavid vastasi papille: ”Varmasti ovat, sillä naiset ovat olleet meistä erossa niin kuin aina ennenkin lähtiessämme matkalle. Ovatpa palvelijoiden laukutkin olleet aina pyhät, vaikka matka olisi ollut aivan tavallinen. Eikö sitten nyt leipä laukuissa pysyisi pyhänä.”
7Silloin pappi antoi hänelle pyhää leipää, sillä siellä ei ollut muuta kuin pyhiä leipiä. Ne oli siirretty pois Herran edestä, jotta sinne samana päivänä, jona ne oli otettu pois, pantaisiin tuoreet leivät.
8Mutta siellä oli tuona päivänä eräs mies, Saulin palvelija nimeltä Dooeg, edomilainen, joka halusi viipyä Herran edessä. Hän oli Saulin paimenten päämies.
9Daavid kysyi vielä Ahimelekiltä: ”Eikö sinulla ole täällä yhtään keihästä tai miekkaa? Minä en näet ottanut mukaani miekkaa enkä muita aseita, koska kuninkaan asia oli kiireellinen.”
10Pappi vastasi: ”On, Goljatin miekka, filistealaisen, jonka sinä surmasit Eelanlaaksossa. Se on viittaan käärittynä tuolla kasukan takana. Jos tahdot ottaa sen itsellesi, niin ota, sillä täällä ei ole muuta kuin se.” Daavid sanoi: ”Ei ole sen vertaista. Anna se minulle.”
11Daavid lähti sinä päivänä Saulia pakoon ja tuli Gatin kuninkaan Aakiksen luo.
12Mutta Aakiksen palvelijat sanoivat herralleen: ”Eikö tämä ole Daavid, tuon maan kuningas? Eivätkö naiset karkeloiden laulaneet hänelle näillä sanoilla: ’Saul voitti tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia’?”
13Daavid pani mieleensä nämä sanat ja alkoi pelätä kovin Aakista, Gatin kuningasta.
14Hän tekeytyi mielipuoleksi heidän edessään ja riehui heidän käsissään, raapusti portin oviin ja valutti sylkeä partaansa.
15Silloin Aakis sanoi palvelijoilleen: ”Katsokaa nyt! Näettehän, että mies on hullu. Miksi toitte hänet minun luokseni?
16Puuttuuko minulta hulluja, kun toitte tämän hulluttelemaan minun eteeni? Tämäkö saisi tulla minun hoviini?”