1Hanna rukoili ja sanoi: ”Minun sydämeni riemuitsee Herrassa, minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avautunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun valmistamastasi pelastuksesta.
2Ei kukaan ole pyhä niin kuin Herra, ei ole ketään muuta kuin sinä, eikä ole kalliota, meidän Jumalamme vertaista.
3Älkää enää puhuko niin ylpeästi, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja, sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessään punnitaan teot.
4Sankarien jouset on särjetty, kompastuneet vyöttäytyvät voimalla.
5Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkalla, ja nälkäiset lakkaavat näkemästä nälkää. Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta, mutta se, jolla on monta lasta, kuihtuu.
6Herra lähettää kuoleman ja herättää eloon, hän vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä ylös.
7Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää.
8Hän nostaa tomusta alhaisen, korottaa loasta köyhän asettaakseen heidät ylhäisten rinnalle. Hän antaa heidän periä kunniaistuimen. Maan pylväät ovat Herran, ja hän on asettanut maanpiirin niiden päälle.
9Hän varjelee hurskaittensa jalat, mutta jumalattomat vaiennetaan pimeyteen, sillä kukaan ei voita omalla voimallaan.
10Ne, jotka riitelevät Herraa vastaan, murskaantuvat. Herra jylisee taivaasta heidän ylitseen, hän tuomitsee maan ääret. Hän antaa kuninkaalleen voiman ja korottaa korkealle voideltunsa sarven.”
11Sitten Elkana meni kotiinsa Raamaan, mutta poika jäi palvelemaan Herraa pappi Eelin johdolla.
12Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä eivätkä välittäneet Herrasta
13eivätkä siitä, mitä papeilla oli oikeus kansalta saada. Aina kun joku uhrasi teurasuhria, papin palvelija tuli kolmihaarainen haarukka kädessään lihan vielä kiehuessa
14ja iski haarukan kattilaan, ruukkuun, pannuun tai pataan. Kaiken, minkä haarukka toi mukanaan, pappi otti itselleen. Näin he tekivät kaikille israelilaisille, jotka tulivat Siiloon.
15Papin palvelija tuli jopa ennen kuin rasva oli poltettu ja sanoi miehelle, joka uhrasi: ”Anna liha papille paistettavaksi, sillä hän ei ota sinulta keitettyä lihaa vaan raakaa.”
16Jos mies sanoi hänelle: ”Rasvahan täytyy polttaa ensin, sitten saat ottaa itsellesi, mitä haluat”, palvelija vastasi: ”Ei, vaan anna se nyt heti. Ellet anna, minä otan väkisin.”
17Nuorten miesten synti oli Herran edessä hyvin suuri, koska he halveksivat Herran uhrilahjoja.
18Mutta Samuel palveli Herran edessä pellavakasukkaan puettuna, vaikka oli pieni poika.
19Hänen äitinsä teki joka vuosi pienen viitan ja toi sen hänelle tullessaan miehensä kanssa uhraamaan vuotuista teurasuhria.
20Eeli siunasi joka kerta Elkanan ja hänen vaimonsa sanoen: ” Herra antakoon sinulle jälkeläisen tästä vaimosta sen lapsen tilalle, jonka hän on luovuttanut Herralle.” Sitten he menivät kotiinsa.
21Herra piti huolen Hannasta, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta Samuel-poika kasvoi Herran edessä.
22Eeli oli jo hyvin vanha ja hän sai kuulla kaikesta siitä, mitä hänen poikansa tekivät israelilaisille. Hän kuuli myös sen, että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka toimittivat palvelusta ilmestysmajan ovella.
23Silloin hän sanoi pojilleen: ”Miksi te tuollaista teette? Minä saan kuulla teidän pahoista teoistanne kaikelta kansalta.
24Älkää, poikani! Ei ole hyvä se huhu, jota kuulen Herran kansan levittävän.
25Jos ihminen tekee syntiä ihmistä vastaan, voi Jumala olla hänen välittäjänään, mutta jos ihminen rikkoo Herraa vastaan, kuka voi rukoilla hänen puolestaan?” Pojat eivät kuitenkaan totelleet isäänsä, sillä Herra tahtoi surmata heidät.
26Mutta Samuel-poika kasvoi ja oli sekä Herralle että ihmisille mieluinen.
27Eelin luo tuli Jumalan mies, joka sanoi hänelle: ”Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmestynyt sinun isäsi suvulle, kun se oli Egyptissä faraon vallassa?
28Minä valitsin heidät kaikista Israelin heimoista olemaan pappeinani, nousemaan alttarilleni, polttamaan suitsuketta ja kantamaan kasukkaa minun edessäni. Minä annoin sinun isäsi suvulle kaikki israelilaisten tuliuhrit.
29Miksi tallaatte jalkoihinne minun teurasuhrini ja ruokauhrini, jotka minä olen säätänyt asumukseeni? Miksi sinä kunnioitat poikiasi enemmän kuin minua, niin että lihotatte itseänne parhaalla osalla jokaisesta kansani Israelin uhrilahjasta?
30Sen tähden sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä olen tosin sanonut, että sinun sukusi ja sinun isäsi suku saavat aina vaeltaa minun edessäni. Mutta nyt Herra sanoo: Se ei toteudu, sillä minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat halveksituiksi.
31Katso, tulee aika, jolloin minä murran sinun voimasi ja sinun isäsi suvun voiman, niin ettei kukaan sinun suvussasi elä vanhaksi.
32Sinä saat nähdä minun asumukseni olevan ahdingossa, huolimatta kaikesta siitä hyvästä, mikä tulee Israelille, eikä kukaan sinun suvussasi koskaan elä vanhaksi.
33En minä kuitenkaan hävitä kaikkia jälkeläisiäsi alttarini luota, niin että sammuttaisin silmäsi ja näännyttäisin sielusi, mutta useimmat suvustasi kuolevat miehiksi tultuaan.
34Ja merkkinä tästä sinulle tulee olemaan se, mitä tapahtuu kahdelle pojallesi, Hofnille ja Piinehaalle: he kuolevat molemmat samana päivänä.
35Mutta minä nostan itselleni uskollisen papin, joka toimii minun sydämeni ja mieleni mukaan. Hänelle minä rakennan pysyvän huoneen, ja hän vaeltaa minun voideltuni edessä koko elinaikansa.
36Jokainen suvustasi jäljelle jäänyt tulee kumartamaan häntä hopearahan ja leivän tähden ja sanomaan: ’Salli minun päästä johonkin papintehtävään, että saisin edes palan leipää syödäkseni.’”