1Raamataim-Soofimissa, Efraimin vuoristossa, asui eräs efraimilainen mies nimeltään Elkana. Hänen isänsä oli Jeroham, Elihun poika, Toohun pojanpoika, Suufin pojanpojanpoika.
2Elkanalla oli kaksi vaimoa. Toisen nimi oli Hanna ja toisen Peninna. Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton.
3Elkana lähti joka vuosi kotikaupungistaan Siiloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Siellä oli Herran pappeina kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Piinehas.
4Kun tuli päivä, jona Elkana uhrasi, hän antoi vaimolleen Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille heidän osuutensa uhrilihasta.
5Hannalle hän kuitenkin antoi kaksinkertaisen osuuden, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut Hannan kohdun.
6Koska Herra oli sulkenut Hannan kohdun, Peninna ärsytti ja kiusasi häntä jatkuvasti saadakseen hänet raivostumaan.
7Näin tapahtui joka vuosi. Aina kun Hanna meni Herran huoneeseen, Peninna kiusasi häntä, ja Hanna itki eikä syönyt mitään.
8Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: ”Hanna, miksi itket etkä syö mitään? Miksi olet noin pahoillasi? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?”
9Kerran, kun he olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran huoneen ovenpielessä, Hanna nousi
10ja rukoili Herraa mieli murheellisena, itkien katkerasti.
11Hän teki lupauksen ja sanoi: ” Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta ja muistat minua etkä unohda palvelijatartasi, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajakseen, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätään.”
12Kun Hanna rukoili kauan Herran edessä, Eeli tarkkaili hänen suutaan.
13Hanna näet puhui sydämessään; vain hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Eeli luuli hänen olevan juovuksissa
14ja sanoi hänelle: ”Kuinka kauan sinä olet siinä juovuksissa? Haihduta humalasi.”
15Hanna vastasi: ”Ei, herrani, en ole juonut viiniä enkä väkijuomaa. Minä olen murheen raskauttama nainen ja olen vuodattanut sieluni Herran eteen.
16Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä minä olen puhunut näin kauan huoleni ja suruni suuruuden tähden.”
17Eeli vastasi: ”Mene rauhassa. Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt.”
18Hanna sanoi: ”Salli palvelijattaresi saada suosio sinun silmissäsi.” Sitten hän meni pois ja söi, eivätkä hänen kasvonsa enää näyttäneet murheellisilta.
19Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja rukoilivat Herraa kumartuen maahan hänen edessään. Sen jälkeen he palasivat kotiinsa Raamaan. Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti Hannaa.
20Jonkin ajan kuluttua Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän antoi pojalle nimen Samuel sanoen: ” Herralta minä häntä pyysin.”
21Kun Elkana ja hänen perheensä lähtivät jälleen uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja omaa lupausuhriaan,
22Hanna ei lähtenyt vaan sanoi miehelleen: ”Kun poika on vieroitettu, minä vien hänet pyhäkköön. Hän saa tulla Herran kasvojen eteen ja jäädä sinne ainiaaksi.”
23Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: ”Tee niin kuin hyväksi näet. Pysy kotona, kunnes olet vieroittanut hänet. Antakoon Herra sanansa toteutua.” Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes vieroitti hänet.
24Vieroitettuaan Samuelin Hanna otti mukaansa hänet sekä kolme härkää, yhden eefa-mitan jauhoja ja viinileilin ja vei pojan Herran huoneeseen Siiloon, vaikka tämä oli vielä pieni.
25Sitten he teurastivat härän ja toivat pojan Eelin luo,
26ja Hanna sanoi: ”Oi herrani, niin totta kuin sinä elät, herrani, minä olen se nainen, joka seisoi tässä sinun luonasi rukoillen Herraa.
27Tätä poikaa minä rukoilin, ja Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.
28Sen tähden minä luovutan hänet Herralle koko hänen eliniäkseen. Olkoon hän Herralle annettu.” Ja Samuel rukoili siellä Herraa.